Äitipuolitauti on vielä huonompi omatunto

Oletko kuullut huonon omatunnon taudista? Taudinkuvaan kuuluu kroonisen huonon omatunnon poteminen tilanteissa, jotka eivät ole potilaan syytä tai ovat selitettävissä muulla tavalla. Potilaan siis ei tarvitsisi kokea huonoa omatuntoa näissä tilanteissa. Silti hän tekee sen joko alitajuisesti tai tietoisesti.

Ydinäiti potee huonoa omatuntoa monesta eri syystä, turhaankin. Alla lista asioista, jotka tyypillisesti viittaavat huonon omantunnon tautiin:

Lapsi yskii. Syy on äidin, koska äiti unohti laittaa (lue pakottaa!) lapselle kaulahuivin päälle viikonloppuna kauppareissulla.

Lapsi sai huonon arvosanan. Syy on äidin, koska ei ole tehnyt lapset läksyjä tarpeeksi hyvin (toivottavasti lapsen kanssa).

Lapsella on reikä hampaassa. Äiti on syöttänyt liikaa karkkia.

Lapsi ei saa unta. Tuliko annettua katsoa liian jänniä pikkukakkosen ohjelmia?

Lapsi ei opi kääntymään, konttaamaan, kävelemään, puhumaan, lukemaan tai laskemaan samalla minuutilla kuin naapurin samanikäinen. Vika on äidin opetustaidoissa, vaikka neuvolantäti muistuttaa, että kehitystahti on yksilöllistä.

Lapsi on oppinut luistelemaan ryhmäänsä nopeammin. Murtuukohan nyt nilkka, kun tuollaista vauhtia annan mennä?

 

Jo on mammalla tuskia, mutta lisääpä tähän tautiin yksi oire lisää: eroahdistus.

Lapsella on ikävä toista vanhempaa. Miksi tuli tehtyä lapsi sellaisen urpon kanssa, joka otti ja lähti.

Lapsi toivoo, että vanhemmat palaisivat yhteen. Miten minä äitinä saatoinkin lapseni tähän tilanteeseen?

Toisen vanhemman luona on kivempaa kuin sinun luona. Mitä minä teen väärin?

 

Olipa niin tain näin, kaikki on kuitenkin äidin vikaa. Entäs sitten, kun kaikki onkin äitipuolen vikaa?

Puolison lapsi yskii. Syy on äitipuolen, koska äitipuoli välitti vähemmän kuin omista lapsistaan, eikä huolehtinut, että lapsella on kaulahuivi kauppareissulla.

Puolison lapsi sai huonon arvosanan. Äitipuoli on yksi vanhempi. Hänelle kuuluu myös vastuu puolison lapsen kasvattamisesta ja tuesta koulunkäynnissä (vaikka lapsi on hänen luonaan kaksi kertaa kuussa). Äitipuoli ei osallistu tarpeeksi.

Lapsella on reikä hampaassa. Äitipuoli laittaa epäterveellistä ruokaa tai ei huolehdi hammashygienista, ostaa halvempaa hammastahnaa lapsipuolilleen.

Lapsi ei saa unta. Äitipuoli ei ole saanut luotua puolison lapseen sellaista kontaktia, että tällä on turvallinen tunne. Lapsi ei tunne äitipuolin kotia kodikseen, eikä saa siellä nukuttua. Äitipuoli ei osaa nukuttaa kuten oikea äiti.

Lapsi ei opi puhumaan, lukemaan tai laskemaan samalla minuutilla kuin puolison exän naapurin samanikäinen. Vika on äitipuolessa, joka aiheuttaa puolison lapselle sellaisia traumoja, jotka hidastavat tämän normaalia kehitystä. Lastensuojeluilmoitus!

Lapsi on oppinut luistelemaan ryhmäänsä nopeammin. Äitipuolella ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Siitäkin voi tehdä huonon omatunnon.

Lapsella on ikävä omaa äitiä. Äitipuoli ei kelpaa.

Lapsi toivoo, että vanhemmat palaisivat yhteen. Äitipuoli ei osaa suhtautua tähän asiaan oikealla tavalla.

Äidin luona on kivempaa kuin äitipuolen. Äitipuoli = natsiäiti.

On sinun vikasi, että vanhempani erosivat. Ei muuten ole, äidilläsi oli suhde, mutta en voi kertoa siitä sinulle. Hymyilen.

Miksi minä en saa tulla teille kuin vain joka toinen viikonloppu, etkö sinä tykkää minusta? Äidin päätös, mutta äitipuolen syy.

Miksi minä en pääse mukaan teidän lomamatkalle? Äidin päätös, mutta äitipuolen syy. Joskus myös rahakysymys.

Miksi sinun vanhemmillasi ei ole minun kuvaani piirongilla, vaikka muista lapsenlapsista on? Äitipuoli ei ole onnistunut luomaan yhtä suurta perhettä, niin että kaikki olisi kaikkien lapsia ja vanhempia ja puolia.

Tuo ei ole minun biologinen sisko. Tuo on. Tykkään tuosta enemmän. Äitipuoli ei ole onnistunut luomaan yhtä suurta perhettä, niin että kaikki olisi kaikkien lapsia ja vanhempia, eikä mitään puolia.

Listaa voi mielellään jatkaa kommenteissa, koska en usko, että se loppuu tähän.

 

Näin alkoi kolmas maailmansota

On kestänyt kiusallinen kauan siitä, kun viimeksi raapustin. Jokainen perhe (ja uusperhe) käy välillä läpi rimputusta. Niin meidänkin.

Ensin ei tehnyt mieli kirjoittaa, mutta nyt on aika purkaa lankarullaa.

Kaikki alkoi Tiivin rippijuhlista, johon siis Tiivin äiti ja isä kutsuivat sukulaisensa, kaverinsa ja kaimansa. Minun sukua ei kutsuttu.

Minä ja Pauliina saimme kutsun, tosin kakkosluokan matkustajina.
Kirkko oli piskuinen, joten sinne sopi vain lähipiiri. En usko, että paikkoja oli rajoitetusti, mutta Tuija (Tiivin äiti) rajasi yleisön joka tapauksessa.

Siispä kirkkoon menivät Mieheni Hantula, hänen ex-vaimonsa Tuija, Tiivin veli Taavi, Hantulan vanhemmat ja Tuijan vanhemmat, Tiivin kummit, ja Tuijan sukulaisia.
Minun ja Pauliinan kutsussa toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi kirkkoa seuranneeseen kahvitilaisuuteen.

Saavuimme kahvitilaisuuteen kukkamekoissamme, omalla kyydillä, lahjalla varustettuna.
Mieheni Hantula ja hänen ex-vaimonsa ostivat yhteisen lahjan tyttärelleen. iPhone kutosen, minkäs muunkaan. Meidän paketissa oli vaatimaton, mutta sitäkin suuremmalla vaivalla ja tunteella valittu sydänriipus hopeaketjussa. Ei se muuten olisi ollut vaivalloinen, mutta riipuksen valinta vei aikansa (Pauliinalla ja minulla on eri maku) ja kaiverruksen teettäminen jäi sekin ihan viime tippaan, joten juuri kirkkoa ennen sen sitten noukin kultasepän liikkeestä.

Istuimme nurkkapöydässä Tuijan suupaltti pikkuserkun kanssa. Hän mm. osasi kertoa tarkan paikan ja päivämäärän, jolloin oli esitellyt Tuijan ja Hantulan toisilleen, olivat kuulemma samasta kaveriporukasta. Oli uskottu, ettei Hantula löytäisi tyttöystävää ollenkaan, mutta kaikkien ihmetykseksi kulmakunnan kaunotar iski silmänsä hieman kömpelöön, kiharatukkaiseen Herra Hantulaan.

Pikkuserkku arveli, ettei Hantulasta olisi lääkäriä tehty tekemälläkään, ilman Tuijan panosta. Lähettipä tämä hakupaperitkin ja piti Hantulan baarista poissa opiskeluaikana. Varmaan siis lakanat tarpeeksi lämpöisinä, hihitti serkku.
Pikkuserkku teki (mielestään) nokkelia havaintoja minun ja Tuijan välillä. Ne olivat tavallaan tarkoitettu kohteliaisuuksiksi. Tässä esimerkkejä, todellisuudessa niitä oli enemmänkin.

1 Jos Tuija jossain on surkea, niin keittiössä. Sinä vaikutat siltä, että viihdyt hellan vieressä. Mahan kautta se miehen sydämeen tie vie.

2 Miehet pitävät pulskemmista naisista (en tiedä, viittasiko itseensä). Tuo meidän Tuija on aina ollut niin kamalan ”petite”, saa vaatteensakin hakea japanista tai teettää mittatilaustyönä. On parempi olla pulskempi, niin on jostain, mistä ottaa kiinni.

3 Moni kakku päältä kaunis, maku ratkaisee. Tuija on kyllä aina silotellut päällisen puolensa, mutta miesten kanssa ei ole pärjännytkään. Mahtaakohan maistua pahalle (tässä vaiheessa serkku hirnuu omalle mauttomalle vitsilleen)? Ei, mutta tarkoitan vain, että ulkonäkö voi pettää. Ihan selvästi kuitenkin sinunlainen nainen on se oikea Hantulalle.
Olet jotenkin niin erilainen kuin Tuija… ei löytyisi kukkamekkoa Tuijan walk-in closetista, ei nyt eikä silloin.

4 Kai teillä on kaikki asiat siellä lakanoiden välissä kunnossa? Muistuu mieleen ne Tuijan vuodatukset eroaikoihin, että Hantula oli jostain miesten Cosmopolitan vastikkeesta vai oliko se nyt sittenkin lääkärilehdestä lukenut (ja saanut päähänsä), että kolme kertaa viikossa on minimi. Jos sen alle menee, niin saa alkaa huolestua. Onkos Hantula kertonut sen sinullekin?

(No pahinta tässä on se, että KYLLÄ ON)

5 Harmittaako sua, kun joudutte istumaan Hantulan kanssa eri pöydissä? Onhan se vähän hölmöä näin sivusta katsojan mielestä. Mutta hei, älä yhtään sure. Saitpahan oivan tilaisuuden kuulla vähän sisäpiirijuttuja, oli sulla sentään vähän hauskempaa tässä pöydässä, vai mitä (kolme hirnahdusta ja silmänisku).

Näiden asioiden innoittamana aloitin sinä iltana kotipuolessa kolmannen maailman sodan.
Kura kaatui toki väärän ihmisen niskaan, mutta vannoin, etten ikinä menisi enää yksiinkään rippijuhliin, en sukujuhliin, en nimipäiväkutsuille, en. Enkä ainakaan kukkamekossa!

 X#¤)/&%¤

(Näin jälkiviisaana voin kertoa, että olemme sen jälkeen käyneet Hantulan äidin syntymäpäiväkutsuilla ja Hantulan suvun perinteisissä rapujuhlissa. Kauhukseni huomaan, että kyllä – silloinkin kukkamekossa).