Parisuhdeaikaa vai aprillipila?

Viime lauantaina pääsimme Hantulan kanssa polskuttelemaan Flamingon K-18 altaaseen. Ei olleet rakkaat nassikkamme mukana, vaan meilläpä oli lastenhoitaja. 

Ei ollut edes Pauliina, vaan ihan maksullinen sellainen. Pauliinan kaveri.

Koska Piipi viihtyy tämän nuoren neidin seurassa hyvin, ja neidillä on vaipanvaihto hanskassa, niin päätimme Hantulan kanssa satsata pidemmän kaavan päivälliseen.

Ensin uitas, sitten syötäis ja päälle leffa. Kaikki samassa paikassa.
Vantaan Jumbossa.
Olimme tosin vanonneet valan lapsettomasta lauantaista, joten välttelimme eri toten vesiliukumäkiä ja Stockan Hulluja Päiviä.

Emme olleet ainoat kyyhkyläiset, jotka olivat viettämässä parisuhdeaikaa. 

Ei riittänyt, että Flamingon parkissa jumitettiin ensimmäiset puolituntia, mutta myös kylpylän K18 puolella oli tunkua.

Emme myöskään olleet ainoat, joille uinnin päätteeksi iski nälkä.
Sanotaan, että nälkä kasvaa syödessä, mutta nälkä kasvaa myös syömättä.
Olin jo jonottanut suihkuun ja sitten hiustenkuivaajaa.
Hantula oli ehtinyt lukea Iltasanomat edestä taakse ja takaa eteen, kun vihdoin pääsin ulos kylpylän portista, parhaimpiin pynttäytyneenä.
Hantula istua retkotti odotuspenkissä päällään kulahtanut farkkupari ja villapaita, nyppääntynyt sekin. Minä pikkumustassa.  Mieleni oli yhtä mustunut kuin pukuni. Ja vatsani hyvin tyhjä.

En hennonnut mainita pikku miss-matchistamme, kun Hantulan silmät minut nähdessäni levisivät teelautasiksi.
 ”Olet kyllä hienoin tipu tällä orrella”, hän huoahti, ”lähdetäänks nokkii jyvii?”

Vastasin myöntävästi. Nimittäin nälkä heikonsi jo näkökykyni. Aamupalan ja lounaan olin paastonnut (siten todennäköisyys mahtua kesän 2012 bikineihin oli suurempi). Se oli ensimmäinen virhe.

Toinen virhe oli jättää päivällisvaraus tekemättä. Kaikkiin meitä kiinnostaviin paikkoihin oli jono. Ainoa paikka, joka näytti tyhjälle oli Hesburger.

Sinne!

Tilauksen vastaanottaminen kesti kuitenkin odotettua kauemmin. Emme olleet huomioineet, että Hesen kassalle johti kaksi jonoa. Tällä puolella oli kuivat nälkäiset ja toisella puolella märät nälkäiset (Hesen tiski menee suoraan kylpylään. Sinne puolelle, jossa ne vesiliukumäetkin ovat).

Hesessä ruokaa odotellessamme hermo kiristyi. Hantula räpläsi puhelintaan. Sinne oli tullut kolmetoista puhelua. Kolme Tiiviltä, yksi Taavilta ja yhdeksän Tuijalta. Kaikki kahden tunnin sisään.
Kolmas virhe oli ollut kertoa Taaville, missä ajattelimme viettää lauantain.

Kun Hantula vastoin tahtoani alkoi soitella takaisin peräänkuuluttajille, kävi ilmi, että nämä istuivat (kaikki kolme) viereisessä ravintolassa. Sinne sitten jälkkäreille. Ihan jonojen ohi.

”Isi, arvaa mitä mä näin Stockan Hulluil Päivil, ne sellaset superhienot DC:n kengät. Ei ne kyl ollu alessa, mutta tuut sä tsekkaan ne mun kaa?”

Hantula vilkaisi rannettaan. ”No onhan meillä tässä periaatteessa vähän ylimääräistä aikaa, ennen leff...”

”Leffaa? Mitä mennään katsoon!” Tiivi keskeyttää.

Kana huutaa: ”Koo Kaheksantoista leffaa. Tosi harmi, kun ei lapset saa tulla mukaan!”

Saan kummastelevat mulkaisut vastaukseksi. Neljä kappaletta. Tiivi, Taavi ja Tuija – ja myös Hantula. Hän tietää, että olemme menossa katsomaan sallittua Julianne Moore-leffaa.
Kaikkihan myös tietävät, että K- 16 leffoissa saattaa esiintyä huumeita ja väkivaltaa, mutta K-18 leffoissa lienee hyvin toisenlainen sisältö.

Ei edes jälkiruokajätski saanut mielialaani koholle. Sen päätteeksi päädyimme hulluille päiville. Sieltä käteeni jäi shamppoo pullo ja sukkahousut matkamuistoiksi parisuhdepäivästämme.

Leffaan ei enää huvittanut mennä, halusin kotiin.

Alkokin meni Hullujen Päivien kassalle jonottaessa kiinni, joten kotimatkalla haettiin ABC:lta parit siiderit ja lähdettiin takaisin Tuusulaan lämmittämään saunaa. 

Back to square one!


Kirjava Kana lähtee munaostoksille - Pauliina on toivonut kindereitä ja Piipi ei osaa vielä toivoa mitään. Minä tykkään niistä ihan piskuisista ja Hantulalle kelpaa kaikkien jämät.

Oikein hyvää pääsiäistä!