Reissuvihko vai reissuviha?

R E I S S U - vihko 

eli

Rasittava Epä-Inhimillinen Syyllistävä Soimaava Urpo –vihko 

vai
Rauhaa Edistävä Informatiivinen Sulava Systeemi, Upea?

Meillä on nähty reissuvihon molemmat kasvot.

Siinä vaiheessa, kun Tuija työsti avioeroaan, Hantulasta siis hieman jälkikädessä (tarkalleen sanoen silloin, kun Tuijalle tuli tieto tulevasta vauvasta ja yhteenmuutostamme), alkoi tapahtua asioita.

Olen varman kertonutkin eräästä Charles Walter-episodista.
Charles Walter -episodin aikoihin puhevälimme olivat niin kehnossa kunnossa, että ainoa järkevä keskustelukanava oli Rasittava Epä-Inhimillinen Syyllistä Soimaava Urpo-vihko, vaikka ei sekään ollut kovin hyvä vaihtoehto, ei edes tyydyttävä. 

Elettiin aikaa ennen ”YV ja webbikalenteri" –kautta, joten meillä ei ollut käytössämme muita systeemaattisia työkaluja asioista sopiaksemme.

Reissuvihon ensimmäisellä sivulla on tulostettuna numeroitu lista asioita, joita reissuvihon sivuilla tuli kommentoida.
Jokainen sivu alkaa päivämäärällä. Nykyisin se on vuoroviikon viimeinen arkipäivä, kun lapset ovat talossa. Tuohon aikaan Tiivitaavin vierailut olivat harvinaista herkkua, joten päiväykseksi kirjattiin heidän lähtöpäivänsä.

Reissuvihon alkuperäinen ja virallinen tarkoitus oli kuvata Tiivitaavin käyntejä meillä, niin että Tuija

pääsi perille, mitä lasten vierailun aikana oli tehty ja sanottu. Koin tämän kapistuksen Tuijan kontrolloivan käden superjatkeena ja erittäin työläänä turhakkeena.

Kirjaa sai aluksi kirjoittaa vain Hantula itse, mutta sitten keksimme näppäillä löpinät sähköisesti ja lopuksi liimasimme tulostetun (ja Hantulan allekirjoitetulla varustetun) version kirjaan Tuijaa varten. Minusta tuli virallinen salakirjuri.

No, tämä oli vasta alkua. En tiennyt kuinka huomattavasti paljon veemäiseksi tuo kädenjatke saattoi vielä kääntyä.

Tuija antoi (ääneen) olettaa, ettei minulla ollut oikeuksia edes lukea reissuvihkoa.
(Mielessään) hän toki oletti ja tiesi, että reissuvihon ainoat sanasodan kävijät olimme me kaksi, eikä Hantula ja hän. 

Samanaikaisesti Tuija yritti päällisin puolin pitää minuun hyviä välejä; mainitsin kai aiemmassa blogikirjoituksessani, että niihin aikoihin me jopa kävimme kävelylenkeillä.

Asetelma oli absurdi, mutta se oli Tuijan tapa purkaa tunnetilaansa.
Reissuvihossa hän kyseenalaisti kasvatusmetodejani, epäili minua alkoholin väärinkäytöstä, lapsiensa vakavasta pahoinpitely-yrityksestä sekä lapsiin kohdistuvasta sanallisesta väkivallasta. Hän uhkasi poliiseilla, lastensuojelulla (eikä kaikki näistä jäänyt uhkauksiksi) ja vannoi savustavansa Kirjavan Kanan ulos Hantulan häkistä. 

Ihailen vieläkin Tuijan uskomatonta näytelmäsuoritusta; huolimatta välisestämme reissuvihasta (todellakin reissuVIHA) tallasimme reippaina Seurasaaren pururataa ympäri. Samalla Tuija ylisti minua siitä, kuinka olin hänen lapsilleen paras mahdollinen äitipuoliehdokas. Sivulauseessa hän toki antoi olettaa, että kuviossa oli muitakin ehdokkaita. 

Olikohan se sitten Topi, Tero vai Turo, joka lopulta romutti reissuvihon alkuperäisen asetelman. Eräänä kauniina päivänä rähjäinen, päälle räitty reissuvihkomme oli vaihtunut uuteen, kukkakantiseen.
Etusivun tuloste oli säilynyt samana ja periaate pysyi, mutta kukkavihon sisältö oli aiempaa asiallisempi. Liekö sitten syynä, että uusi mielitietty (Topi, Tero vai Turo) mahdollisesti seurasi vieressä reissuvihon täyttöä... Joka tapauksessa Tuija ilmiselvästi kohdisti huomionsa reissuvihon ulkopuolelle.

Nykyisin Reissuvihko on ihan kätevä tapa vaihtaa kuulumisia. Sinne kirjoitetaan vain oleellisia, ei-kiireellisiä muistiinpanoja. Muu hoidetaan meilitse, webbikalenterin kautta tai aivan pakolliset hälyyttävät seikat puhelimitse. Silloinkin suositaan viestittelyä.

Yhteisvanhemmuusneuvotelussa sitten käsitellään kuukauden aikana esille tulleet kysymykset ja muutosehdotukset. 

Toimii!