Uusperhejuhlat – verta vai hikeä?

Ydinperheessä sukujuhlat ovat murheenkryyni. (Miksi minä muuten aina kuulostaan niin negatiiviselle?)

Mietipä vaikka ydinhäitä; kutsulistalla on 182, mutta tilaan mahtuu vain 76 plus henkilökunta.
Kenet karsit pois?
Onko pakko kutsua kaikki anopin kolmetoista sisarta ja jättää pois omat opiskelukaverit avekkeineen?
Tehdäkö häistä lapselliset vai lapsettomat?
Mitä jos miehen ex-tyttöystävä on ruvennut seurustelemaan pikkuserkkusi kanssa. Pitääkö nekin kutsua, vain koska äitisi toivoo niin?

Lisääpä sitten noihin pohdintoihin seuraavat lisäfaktorit, niin saat kutsun uusperhehäihin:

Kutsulistalla on 364, tosin puolet heistä eivät puhu toisilleen. Salijärjestelyissä on siis oltava tarkkana. Kolmasosa kutsuvieraista ei voi näyttäytyä samassa paikassa samaan aikaan (lojaalisuussyistä kuulemma), joten ala harkita kahtien juhlien järjestämistä.
Näin ollen budjetti on kaksinkertaistettava tai vieraslista puolitettava.
Ensimmäisenä tulisi mieleen jättää listalta pois koko miehen suku. Mutta siitä seuraa jatkokysymys: kuuluvatko miehen lapset miehen sukuun?

Jos hääpari ei ole tähän mennessä lajitellut lähipiiriään, nyt on korkea aika.
Kuka on samaa verta ja kuka vain tuskanhikeä?

Pulmallista on muukin kuin pöytäjärjestely. Puheet.
Bestmannin on paras jättää väliin kuuluisat viimeiset sanansa. Miehen lähihistoria voi olla nimittäin arahko alue joillekin vieraille.
Morsiamen isän on hänenkin retusoitava puhettaan koskemaan pelkästään lähihistoriaa. Bestmannin ja morsiamen isän pulmat toki toimivat myös käänteisessä järjestyksessä, riippuen, kuka hääparista on jättäjä, ottaja tai jätetty. Joka tapauksessa kaikki hauska on karsittava.

Vierailla ne vasta tukalat paikat ovatkin. Anoppi ei voi näyttää iloaan hääparin puolesta suututtamatta puoli pöytää, on myhäiltävä kylmän viileästi. Kyynelien vuodatus on sallittua, sillä kukaan ei tiedä, ovatko ne ilon vai surun kyyneliä. 

Uusperhehääjuhlat tuskin ovat lapsettomia, sillä jos kaikki mummit ja kummit ovat häissä, kuka pitää huolen kaikesta kahdestatoista lapsesta? Ei ainakaan Neiti Kaikkitietävä (miehen vanhempi sisar), joka on kutsunut itse itsensä hääjuhlaan, ihan vain avoimen baarin nojalla. Ja myös senkin nojalla, että tietäisi muuten pääsevänsä lapsenvahdiksi.

Sitten on se exä –kysymys. Lienee aika selvää, ettei exille heru hääkutsua ydinhäihin (joitakin poikkeuksia lukuunottamatta, esim. ala-asteen neljännellä luokalla kaksi viikkoa kestänyt ensisuhde). Uusperheessä tilanne on toinen. Biologisen vanhemman osallistuminen perhejuhlaan saattaa olla lapselle tärkeää. 

Siis, kenelle lähetät kutsut?

Hantula-Kanala versio

Meidän häissämme oli todistajien lisäksi tasan kaksi kutsuvierasta. Hääpari. Vierailimme maistraatissa eräänä elokuisena maanantaina. Minä maha pystyssä kukkaisessa H&M äitiysmekossa, Hantula Tiger of Sweden puvussaan ja Paul Smith kravaatissaan, jossa oli samoja värivivahteita kuin mekkoni kukkasissa. 

Meidän häät olivat lapsettomat. Käytiin syömässä Bulevard socialissa, kun se oli ainoa paikka, joka oli maanantaisin auki ja sattui sopivasti maistraatin viereen. Socialin jälkeen Hantula sai avata Tigerien ylimmän napin. Hän kärsii miehen raskaussyndroomasta, eli on lihonnut myötätunnosta kanssani.

Häävastaanottobudjetin kohdalla teimme melkoisen säästön. Vastaanotto järjestettiin seuraavana vuonna Piipin ristiäisten yhteydessä. Siellä oli mukana ne 364 minus puolet vieraista. Jos vähän liioitellaan.

Olimme samalla ovelia. Kun huomio keskittyi vaaleanpunaisella rusetilla varustettuun nyyttiin, siunaantui samalla myös liittomme. Kyllähän nyytillä vanhemmat täytyy olla, uusperheessä kun ulkopuolinen yleisö tuppaa huolehtimaan lasten asioista, ihan ilman pyyntöä ja palkkaa.
Juhlahumussa me Hantulan kanssa iskettiin toisillemme silmää. Huolehtikoon vaan mummit ja kummit karmivan kohtalon kokeneista lapsiparoistamme. 

Meillä oli toisemme ja se on tärkeintä.

Kaiken kaikkiaan kaksi erilaista, mutta ihanaa juhlapäivää.

Siihen eivät kuitenkaan uusperheen sukujuhlat lopu. On synttäreitä, nimppareita ja toikkareita, mitä vielä herkullisia juhlapyhiä, kuten joulu, juhannus ja rippijuhlat.

Niistä myöhemmin lisää. Tiivin rippijuhlia odotellessa (lue heinäkuussa)!