Äitienpäivä on lasten oikeus muistaa äitiään. Muistaminen voi olla kaikkea ohikiiltävän ajatuksen ja kermakakun väliltä. Kaikkien muistot äidistä ei välttämättä ole lämpimät. On myös lapsia, joilla ei ole muistoa omasta äidistään.
Päiväkodeissa ja kouluissa askarrellaan suloiset äitienpäiväkortit, ehkä istutetaan äitienpäiväkukat tai tehdään kädenpainalluksella varustettu tiskirätti. Koko luokka osallistuu askarteluun, sillä oletetaan, että yllätys menee äidille. Lapsella on kuitenkin vapaus päättää, ketä muistaa äitienpäivänä ja millä tavoin hän juhlistaa tätä tärkeää toukokuun toista sunnuntaita. Äitienpäivä ei ole meidän äitien juhla, vaan lapsiemme mahdollisuus juhlistaa äitiä tai vaihtoehtoisesti mummia, kummia, äitipuolta tai muuta tärkeää henkilöä.
Koska lapsi päättää itse, mikä äitienpäivän merkitys hänelle on, äidin odotukset juhlapäivästä ovat toisarvoiset. Se, että saanko kortin tai itseleivotun kakun vai olenko ilman, ei ole lapsen rakkauden mitta. Jos aikuinen lapsi tai teini unohtaa soittaa, sillä koulun korttiaskartelutuokio ei enää kosketa heitä, äiti tuskin kokee tämän mielenosoituksena tai välinpitämättömyytenä. No ei, koska me äidit olemme ymmärtäväisiä, joustavia ja rakastamme lapsiamme onnentoivotusta saamattakin. Eikö vain?
Miksi sitten kortin saamatta jääminen kirpaisee äitipuolena enemmän?
Tarkoittaako puolison lapselta vastaanotettu kortti, kakku tai tekstiviestillä välitetty onnentoivotus, että on lunastanut paikkansa lapsipuolen elämässä? Lapsi kokee, että äitipuoli on yksi vanhempi ja äitipuoli saa kokee olevansa tärkeä.
Miksi äitipuolelle osoitettu onnentoivotus on täynnä latausta?
Siksi, että äitipuolen rooli on häilyvä. Äitipuoli on epävarma ja käy jatkuvasti mielessään läpi pohdintaa: "Kuka minä olen sinulle?"
Jos äitipuoli ei ole tullut sinuiksi roolinsa kanssa (tämä nimittäin vie jopa vuosia - ainakin minulta tuntuu), hän tarvitsee ympäristön vahvistusta ja ohjausta.
Voin kertoa ja luvata, että me äitipuolet (ja isäpuolet) olemme tärkeitä! In fact!
Tulemme ehkä torjutuksi, syytetyksi ja epäillyksi. Mutta kun sitkeästi ja määrätietoisesti toimimme puolisomme lapsien vanhempina (ja mahdollisesti kasvattajina), teemme myös äärimmäisen tärkeää työtä. Lapsi ei välttämättä sitä huomaa nyt, mutta tulee päivä, kun oppii huomaamaan.
Äitipuolen roolin reseptiä ei löydy sivistyssanakirjasta eikä neuvolan suosituksista. Rooli muovautuu omannäköisekseen perheen tilanteesta riippuen. Siihen vaikuttaa lapsen biologisen äidin rooli lapsen elämässä, asumisjärjestelyt, isän rooli, henkilökemiat ja perheen muu dynamiikka. Toki myös äitipuolen ja lapsen yhdessä viettämä aika, niin määrällisesti kuin laadullisesti vaikuttaa syntyvään suhteeseen.
Joissain perheissä äitipuoli mahtaa lähes korvata äidin (esimerkiksi jos biologinen äiti on menehtynyt), kun taas toisissa äitipuoli ei edes tapaa puolisonsa lapsia.
Roolin muotoutuminen lähtee lapsen tarpeesta ja äitipuolen on herkkänä tunnistettava nämä tarpeet. Avoin syli, mutta selvät rajat ovat parasta, mitä lapselle voi antaa. Rohkaisut syliin tulemisesta auttavat ja ovat toivottuja, mutta syliin ei voi sulkea pakottamalla. Äitipuolen roolin löytäminen on melkoista taiteilua - se vaatii vahvaa itsetuntoa ja hyväksyntää.
Jos äitipuolelle ei tipu korttia äitienpäivänä, ei se automaattisesti tarkoita, etteikö äitipuoli olisi tärkeä. Kuten todettu, lapsella on oikeus valita, mikä merkitys äitienpäivällä on. Mikäli onnentoivotukset menevät biologiselle äidille, iloitkaamme siitä lapsipuoltemme kanssa.
Aikaisemmin annoin itseni pettyä ja harmistua, kun äitipuolena jäin ilman onnentoivotuksia. Koin jopa epäonnistuneeni äitipuolen tehtävässäni, äitienpuolikortista tuli itseisarvo, johon minä en ollut oikeutettu.
Mutta kun äitienpäivän kääntää lapsen oikeudeksi muistaa äitiään, asia kääntyy iloksi. Olen iloinen mieheni lasten Tiivin ja Taavin puolesta, että heillä on äiti ja että he saavat vapaaehtoisesti juhlistaa omaa äitiään.
Lapsen ilo on iloista parhain, ja näillä mielin herään yhdeksänteentoista äitienpäivääni äitinä. Tulkoon päivästä aurinkoinen ja onnellinen.
Olen aiemminkin kirjoittanut äitienpäivästä
ja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti