Tein äskettäin itsepaljastuksen, kun lähetin linkin miehelleni linkin Uusperheaapiseen. Jännitti, miten hän reagoisi. Toisaalta tiesin, että hän on huumorimiehiä ja ottaa uudet, oudot tilanteet aika lungisti. Toisaalta blogissani on paljon arkaluontoista asiaa, joka koskettaa perhettämme. Vaikka tesktini ovat naamioitu (anonyymi, päivämäärät ja paikat vaihdettu, joitain hahmoja yhdistelty ja jotkin tapahtumat lainattu lähipiirin perheiltä), tuttu lukija tunnistaa kyllä perheemme kirjoituksistani. Eri toten minua jännitti omien ajatusteni ja tunteitteni paljastaminen, sillä arvelin, että osa teksteistä loukkaa miestäni.
Pyysin Hantulalta näkökulmaa blogiini. Hän vastasi myöntävästi, mutta nyt olen odottanut tuota kirjoitusta jo viikkoja. Leipäteksti ei taida häneltä tähän hätään luonnistua, joten toteutamme "vieras kynä"- osuuden haastattelumuodossa, eli "vieras suu". Alla yhteenveto vieraan suun vastauksista.
1. Määrittele uusperhe
Uusperhe on perhe siinä kuin mikä tahansa perhe. En henkilökohtaisesti pidä uusperhe-termistä, sillä se kategorisoi perheen ja antaa sille tiettyjä oletusarvoja.
Sanakirjan mukaisesti uusperhe on perhe, johon kuuluu alaikäisiä lapsia ainakin toisen vanhemman edellisestä liitosta. Nykypäivänä tämä lienee ihan tyypillinen malli.
Minulle "uusperhe" (jos nyt sillä nimellä perhettäni halutaan kutsua) tarkoittaa uutta tilaisuutta ja uutta onnea. Jos itsellä ja/tai puolisolla on aiempi liitto takana, sitä on kokemusta rikkaampi tällä kertaa ollakseen toistamatta entisiä virheitä.
Usein uusperhe muodostuu uusparin (ainakin toisen heistä) ollessa "iäkkäämpi", joten elämän arvot ovat loksahtaneet kohdalleen. Suhteella on uudenlainen merkitys elämässä.
Henkilökohtaisesti arvostan nykyistä liittoani suuresti, ehkä enemmän kuin ensimmäistä liitoani. Olen muuttunut mies.
[Kanan naseva ääni (KNÄ): Miten?]
Osaan ennakoida ja ehkäistä tilanteita, jotka voivat haavoittaa avioliittoani.
[KNÄ: Anna esimerkki]
Jos liitossa keskittyy vain jälkipolveen tai omiin harrastuksiin tai muuhun kuin itse parisuhteeseen, ollaan hakoteillä. Keskipiste on parisuhde ja sen jälkeen tulee kaikki muu.
Aikaisemmin lasten harrastukset olivat minulle tärkeä asia. Myös oma työni vei perheeltämme paljon. Avioliittoni kuivui kasaan, koska emme osanneet vaalia sitä. Silloinen puolisoni ei myöskään halunnut ryhtyä hoitotoimiin, parisuhdeterapia ei tullut kuuloonkaan.
2. Mikä uusperheessä on haastavinta?
Ensinnäkin minua mietityttää tämän kysymyksen asetelma. Miksi lähteä siitä, että uusperhe on haastava? Eikö uusperhe ole myös antava?
Siksi vastaan ensin myönteiseen kysymykseen. Antavinta uuspeerheessä on, että ensin on tyhjä sivu, jonka saa värittää haluamalla tavallaan. Tilannetta voisi verrata siihen, että saat elää 20-vuotiaan elämää nelikymppisen aivoilla ja kokemuksella. Saat hyödyntää uudessa liitossa kaiken kokemasi ja viisautesi, jolla voit tehdä uudesta parisuhteesta onnistuneemman.
Haastavinta uusperheessä on lukuisat eri tahtotilat ja toiveet. Miehenä sitä kokee olevansa naisten välisessä ristitulessa. Teet sitten niin tai näin, aina joku on tyytymätön tai vihainen, ja luureja paiskotaan. Siinäkin oppii elämään, sillä en ole tähän mennessä havainnut, että näille ristiriidoille olisi tulossa loppua. Tämä problematiikka lienee samankaltainen jokaisessa perheessä, mutta uusperheessä ei riitä vihainen tytär ja vaimo, vaan on myös vihainen ex.
[KNÄ: Miten menettelet haasteiden kanssa?]
Parhaimmaksi keinoksi olen havainnut reagoimattomuuden. Ensi kädessä en tee mitään, sillä asioilla on tapana järjestyä.
[KNÄ: Se on huomattu!]
Mikä niin?
[KNÄ: Ettet tee asioille mitään!]
Tarpeen vaatiessa puutun ristiriitoihin, mutta yleensä sekaantumiseni ei tuo apua, vaan se on tikulla tökkimistä vihaiseen muurahaispesään. Kannattaa antaa pölyn laskeutua muutama päivä ja sitten lähteä selvittämään asioita. Vihaisena siitä ei tule mitään. Ja kuten mainitsin, asiat suuttaantuu kyllä.
Välillä pitää osata elää epäjärjestyksessä, eikä ottaa asioita niin henkilökohtaisesti.
[KNÄ: Viittaatko kenties minuun?]
En kulta, puhun yleisellä tasolla. Kaikkien meidän pitää, myös sinun.
3. Mitä ohjeita antaisit nuorille uusperheille?
Ottakaa ilo irti, nauttikaa uudesta rakkaudesta ja parisuhteesta. Sulkekaa korvat ihmetteleviltä ulkopuolisilta ja imekää itseenne vain ne kannustavat kommentit.
Vaalikaa uutta suhdetta, uutta mahdollisuutta, sillä nyt voitte jättää vanhat virheet taakse. Uusi suhde on vapauttava.
Parisuhde on tärkein, lapset sopeutuvat kyllä kukin tyylillään ja ajallaan. Onnellisilla lapsilla on onnelliset vanhemmat.
4. Mitä ajattelet Uusperheaapisesta?
Olin ensin yllättynyt ja hämmentynyt, miten paljon materiaalia olit [Kana] ehtinyt tuottaa. Mutta hetken asiaa pohdittuani en ollut laisinkaan yllättynyt. Olet puhelias ja tuottelias nainen. Sellaisena minä sinusta pidän.
Kirjoituksiasi on hauska lukea ja tunnistan tässä "Hantula"-tyypissä itseni. Minua toki järkyttää ja surettaa se, että olet ottanut asiat niin raskaasti. Ja että ne ovat jääneet vaivaamaan sinua, ja satuttaneet sinua. Muista, että en missään tapauksessa tahallani pahoittaisi mieltäsi. Olen välillä ajattelematon (ja niin ovat lapsemmekin), mutta tarkoitukseni on hyvä (ja varmasti heidänkin).
Lukiessani kirjoituksiasi päälimmäiseksi tulee mieleen, että meidän pitää keskustella enemmän. Kuten tiedät, minä tarvitsen välillä apua ja ohjaustasi siinä, miten olla hyvä puoliso ja isä.
Haluan rohkaista sinua kirjoittamaan lisää. Nyt kun elämämme on jo kuta kuinkin virtuaalipaperilla muutenkin, niin antaa mennä vaan... jos en saa suoraa palautetta, niin voin opiskella asioita blogistasi.
5. Millainen Kirjava Kana on uusperheäitinä?
Olet rakastavainen, herkkä, oikeudenmukainen, välillä aika dominoiva.
Tykkäät tehdä asiat sinun tavallasi, mikä aiheuttaa joskus konflikteja, kun et huomaa, että asioita voi tehdä monella tapaa. Ja lapsemme valitsevat ehkä tavoistasi poikkeavia toimintamalleja.
Olet ajattelevainen ja tiedän, että olet tehnyt paljon töitä eri toten (lasteni) Tiivin ja Taavin eteen. Herkkyytesi ansioista toki välillä petyt, kun asiat eivät aina mene toivomallasi tavalla.
Erityisesti arvostan sitä, että otat kaikki lapsemme huomioon. Välillä voisit jopa hellittää vaatimuksiasi itseltäsi. Kyllä ne lapset pärjäävät vähemmälläkin. Puolisona toivoisin suuremman osan käyttämästäsi energiasta suuntautuvan minuun. Välillä unohdat, että vahva parisuhde on perheen pohja. Konfliktit lasten kanssa eivät saa vaikuttaa parisuhteeseemme. Rakastan sinua aivan yhtä paljon, vaikka riitelisit Tiivin kanssa. Jos ehkä enemmänkin. Tiedän, että lapsemme osaavat olla hankalia, mutta sitäkin suuremmalla syyllä meidän tulee pitää yhtä.
Olet hyvä äiti ja äitipuoli (jos nyt halutaan käyttää sanaa äitipuoli).
6. Mitä kohtia uusperheessänne tulisi kehittää?
Tästä suutut varmasti, mutta jospa jatkossa ei tehtäis kärpäsestä härkästä. Riitoja tulee ja menee. Aina on joku mykkäkoulu menossa, mutta sitä ei pidä ottaa niin vakavasti. Suhtaudutaan niihin aikuisina ja rauhallisesti. Ei meidän lapsia ole tehty sokerista, kyllä he pari sadetta kestävät. Vanhempien tehtävä on tuottaa lapsille pettymyksiä.
Toistan tämän vielä tässäkin kohtaa: Toivoisin enemmän aikaa parisuhteellemme ja meidän kahden väliseen keskusteluun. Olemme 99-% samaa mieltä asioista, joten perhekonflikteilla ei pitäisi olla vaikutusta parisuhteeseemme. Parisuhteen arvostaminen on tärkeää.
Haluan itse muistaa kertoa sinulle joka päivä, kuinka paljon sinua rakastan ja arvostan. Sinä olet tärkein.
7. Mitä haluaisit sanoa lapsillesi?
Enpä mitään erikoista. Olette rakkaita ja jatkakaa samaan malliin.
8. Mitä haluaisit sanoa lapsipuolellesi?
Miten niin lapsipuolelle? Äskenhän mä sanoin kaikille lapsille - olette rakkaita ja jatkakaa samaan malliin.
9. Mistä asioista haluaisit lukea lisää Uusperheaapisessa?
(Pitkä hiljaisuus.)
Taas tulee mieleen parisuhteen tärkeys. Millä tavalla sen onnistuu asettamaan kaiken yläpuolelle.
Toinen tärkeä seikka on rajojen asettaminen uusperheelle siten, että ympäristö oppii kunnoittamaan perheemme yksityisyyttä ja päätösvaltaa. Välillä ollaan eletty akvaariossa.
Voit miellään kirjoittaa, mitä asioita toivot minulta eli miten minä voin tehdä sinusta vieläkin onnellisemman naisen?
10. Millaisia terveisiä lähetät aapisen lukijoille?
Toivottavasti vaimoni kirjoitukset joko auttavat lukijaa ymmärtämään uusperheen elämää tai parhaassa tapauksessa lukija saa kirjoituksista vertaistukea.
Hyvää kevättä kaikille!
Tässä vielä blogi-kirjoitus Hantulan ensireaktiosta, kun sai linkin Uusperheaapiseen
Ps: Hantulan ensireaktio blogiini oli "En tiennyt, että parisuhdeaika oli sulle noin tärkeä"???!! Toisaalta hän itse korostaa parisuhdettamme ja sille pyhitettyä aikaa...
Ota nyt hänestä selvää...
Sulla on kyllä rakastava ja hieno mies, onneksi olkoon vaan!
VastaaPoistaAlkuun haluan kiittää siitä, että avaat tämän näkökulman sellaisillekin, jotka eivät elä kyseistä elämää. Muutama asia kuitenkin pisti silmään. Kirjoitatte "Jos liitossa keskittyy vain jälkipolveen tai omiin harrastuksiin tai muuhun kuin itse parisuhteeseen, ollaan hakoteillä. Keskipiste on parisuhde ja sen jälkeen tulee kaikki muu." ja "Parisuhde on tärkein, lapset sopeutuvat kyllä kukin tyylillään ja ajallaan. Onnellisilla lapsilla on onnelliset vanhemmat.". Varmasti on näinkin, mutta mielestäni tuo on vaarallisesti kirjoitettu. Se antaa useimmille mahdollisuuden liialliseen itsekkyyteen. En tarkoita että teillä asiat olisi näin, mutta moni venyttää näitä käsitteitä palvelemaan omaa hyvää näkemättä kokonaisuutta. Täydentäisin siis hiukan ajatustanne.
VastaaPoistaHavainnollistan asioita konkreettisten esimerkkien kautta. Taustani: olen eronnut mieheni aloitteesta - hän löysi toisen. Meillä on yhteisiä lapsia. Nuorin lapsistamme oli vielä taapero isän lähtiessä. Pian eron jälkeen isä muutti toiselle paikkakunnalle uuden naisystävänsä kanssa, sillä naisystävällä ei halunnut muuttaa lastemme isän luokse. Isän uusi parisuhde meni lastemme edelle. Tapahtui se, mitä peräänkuulutatte. Mutta menikö se teistä kokonaisuutena ihan oikein? Lapsemme kyllä sopeutuvat tilanteeseen, mutta onko se oikein heitä kohtaan? Tärkeää on parisuhdekin, mutta on hyvä pitää mielessä, että kerran ne lapset ovat yhdessä hankittu, ne myös yhdessä kasvatetaan ja hoidetaan. On siis erottu parisuhteesta, ei vanhemmuussuhteesta. Minusta meillä lapsen yhteishuoltajuus on hankalaa nykyisellä välimatkalla, ja niin se on myös lapsen isästä. Välimatka tekee sen, että käytännössä minä hoidan ja kasvatan, sillä lapsemme tapaa isäänsä vain neljänä päivänä kuussa. Kasvatus vaatii tiiviimmän yhteyden. Eli pitäkää huoli uusparisuhteistanne, mutta kantakaa myös kasvatusvastuu edellisen liiton lapsista, jos niitä on. Älkää maksattako omaa onneanne edellisellä tai edellisillä puolisoillanne.
(Kirjava Kana sai kommentin Facebookissa ja lisäsi sen tänne anonyymina kirjoittajan luvalla)
Kiitokset viestistäsi. Olen tosi pahoillani kuullessani erostanne. Tuo eroamisen malli on pahin ja tiedän sen itse kokeneena. Oikein paljon tsemppiä uuteen(?) elämäntilanteeseen.
PoistaMielestäni tuot esiin oikein relevantin pointin, eri näkökulmasta kuin uusperheen sisältä. Sinulla on lapsestasi aito huoli ja senkin tunteen tunnistan omakseni.
Blogikirjoituksessa lainasin nykyisen puolisoni sanoja suusta kynään. "Parisuhde edellä" on siis hänen henk koht näkemyksensä, ja se tuleekin blogissa selkeästi esiin. Lähdin siitä, että haastattelen miestäni ja kirjoitan sen, mitä hän sanoo.
En ole 100%-varma, olisiko mieheni vastannut kysymyksiini juuri näin vielä 4-5v sitten, kun avioeo oli tuore. Uskon, että mieheni parisuhde ensin -ajattelu polveutuu osittain uusperheiden vertaistukiryhmistä ja luennoilta, sillä niissä korostetaan parisuhteen merkitystä.
Uusperhettä on mahdoton saada toimimaan, ellei sen perusta ole uusi parisuhde. Tilanne voi olla esim. sellainen, että uuspari asuu alussa eri paikkakunnilla. Molemmilla on lapsia edellisestä suhteesta. Mille paikkakunnalle muutetaan yhteen muuttaessa? Otetaanko lapset mukaan vai saavatko he jäädä nykyiseen kouluun ja kaveripiiriin?
Ollaan vaikeiden päätösten äärellä. Ne tehtyämme on tärkeää luoda malli, jossa järjestetään lapsille hyvät ja turvalliset mahdollisuudet viettää aikaa vanhempansa kanssa, ja tutustua uuteen arkimalliin.
Harmillisesti päätökset ja ratkaisut eivät koskaan ole kaikkien kannalta optimaalisia, mutta niiden kanssa on opittava elämään parhaalla mahdollisella tavalla. Sain itse kokea oppia kantapään kautta.
Uskon, että parisuhde ensin -käsityksellä ajetaan takaa sellaista ajatusta, että mahdolliset konfliktit lasten kanssa (ja niitähän tulee) tai perheen ulkopuolisten kanssa eivät saa vaikuttaa uusparin suhteeseen, vaan sen on oltava tarpeeksi vankka kestääkseen ristiriidat. Lapselle on luotava vahva perusta uudessa perheessä.
Olen ymmärtänyt, että mieheni edellisessä liitossa lasten tarpeet peittosivat parisuhteen tarpeet, esim. iso poika nukkui äitinsä vieressä ja isä toisessa huoneessa jne. Isä kävi pojan kanssa turnauksissa, eikä parin yhteisiä viikonloppuja edes mietitty. Mieheni ilmeisesti kokee, että tässä olisi voitu tehdä toisin. En tiedä, kumpi tuli ensin muna vai kana - avioliitto-ongelmat vai lasten tarpeiden ylikorostuminen. Nämä ovat subjektiivisia kokemuksia ja näkemyksiä.
Jatkuu...
PoistaOlen itse nuoremman naisen vuoksi jätetty tyttären äiti ja nykyisin kolmen lapsen biologinen äiti ja kahden lapsipuolen äiti. Äitinä minulla luonnollisesti menee lapset kaiken edelle. Esimerkiksi en olisi voinut kuvitellakaan muuttavani eri paikkakunnalle lapsistani. Nytkin tekee kipeää, kun aikuinen tyttäreni on muuttamassa toiseen kaupunkiin.
Eron jälkeen halusin jatkaa tyttäreni kasvattamista tämän isän kanssa. Mutta isälläpä ei tuntunut riittävän aika tyttärellemme. Tällaista aukkoa korvailtiin rahalla ja lahjoilla. Olisin toivonut vuoro-viikkojärjestelmää, mutta se ei sopinut tyttären isän elämäntilanteeseen, sillä uuden naisystävän asunto oli siihen tarkoitukseen liian pieni.
Nuo seikat kirpaisivat kovasti, enkä uusperheäitinä toimisi samalla tavalla bonuslasteni kohdalla (mieheni ehkä?).
Sittemmin ajattelin, että tärkeintä on, että "Pauliinamme" saa tavata onnellista isää ja minä kannustan heitä viettämään aikaa yhdessä sen, minkä osaltani pystyn. Nyt Pauliinan isän perheessä on uusi sisar, ja toivon, että hänelle syntyy sisarussuhde Pauliinan kanssa (vaikka se välillä vähän vituttaakin).
Toisalta oman uusperheeni kautta Pauliina on saanut lisäkasvattajan, bonusisän, mieheni Hantulan.
Pauliina onkin joskus todennut, että hyvä että erositte, kun olette molemmat onnellisimpia näin. Samaa ei vielä sano puolisoni poika Taavi, mutta ajan myötä hänkin varmasti oppii arvostamaan sitä, mitä annettavaa minulla on hänelle.
Lopussa vielä muistutan, että uusperheaapinen on hömppäblogi, en ole koulutettu parisuhde- tai perheneuvoja, joten se ei tarjoa neuvoja, vaan esittää subjektiivisia tunteita ja mielipiteitä. Kirjoitukset koostuvat meidän perheen ja lähipiirin pienistä kertomuksista, huumorilla höystettynä. Tämä on hyvä pitää mielessä tekstejä lukiessa.
Aurinkoisempaa kevättä (ei lisää lunta) ja paljon tsemppiä!