Avoimuus kannattaa - vai kannattaako?

Avoimuus kannattaa - vai kannattaako?

Nyt vasta temput tein! Nimittäin paljastin tämän blogin miehelleni Hantulalle. 

Juuri niin! Ja arvatkaa vaan, mikä oli reaktio?

a) iso, iso riita

b) vielä isompi riita

c) avioero

Oikea vastaus on d) iso halaus. 

Hantula on viettänyt viikon päivät illat hykerrellen ja naureskellen avauksilleni. 

En ensin kertonut, että blogi oli kirjoittamani. Vaikka olen parhaani mukaan naamioinut henkilöt, yhdistellyt niitä, muuttanut tapahtumapaikat ja ajankohdat tunnistamattomaksi (lisää taustaa löytyy täältä: http://uusperheaapinen.blogspot.fi/p/mina-olen-kirjava-kana-vuosimallia-75.html?m=0), tottakai Hantula tunnisti kirjoitukset käsialakseni ensisilmäykseltä. Eikä edes loukkaantunut. Totesi vain, että "olisit kertonut näistä jutuista". Tulkitsin sen niin, että olisin voinut avoimemmin kertoa tunteistani, myös niistä keljuimmista.

Hantulalta saatuja kommentteja:

- En tiennyt, että parisuheaika on sulle niin tärkeetä (http://uusperheaapinen.blogspot.fi/search/label/Parisuhdeaikaa?m=0) Hän alkoi heti googlettaa lastenhoitajia. 

- En tiennyt, että Tuija on ollut noin törkeä. Ei olisi ollut, jos olisin tiennyt. (http://uusperheaapinen.blogspot.fi/search/label/Nyx%C3%A4n%20ex%C3%A4?m=0)

- Mähän sanoin, ettei oltais vietetty joulua mun vanhemmilla (http://uusperheaapinen.blogspot.fi/search/label/Joulu%20uusperheess%C3%A4?m=0)

- Myönnän, että olis pitänyt ottaa vahvempi osuus noissa perhekysymyksissä (http://uusperheaapinen.blogspot.fi/search/label/Kuka%20kuuluu%20perheeseen%3F?m=0)

- Olisin mä laittanut sun nimen [rippikutsuun] mukaan, jos olisin tajunnut, että se on sulle niin tärkeetä (http://uusperheaapinen.blogspot.fi/2015/07/rippijuhlat-pannaan-osa-1.html?m=0)

- Sä et ole verrattavissa kehenkään, vähiten Tuijaan. Pate [pikkuserkku] puhuu paskaa. (http://uusperheaapinen.blogspot.fi/2015/10/nain-alkoi-kolmas-maailmansota.html?m=0)

- Voi kultsu, onks sun elämä oikeesti ollut näin vaikeeta? Mä olen kyllä nyt pahoillani.

No on se. Aina välillä. Tottahan toki on niitä hyviäkin hetkiä ollut, lupaan vastedes kirjoittaa myös niistä. 

Periaatteessa tämä kirjoituskin on yksi niistä hyvistä. Nimittäin blogini paljastaminen miehelleni on avannut välillämme uuden keskustelukanavan. Olemme yhdessä nauraneet blogissa käsittelemilleni episodeille. Päällimmäisenä tulee juuri naurut, mutta sitten vakavoidumme ja keskustelemme kipeimpiä kohtia auki. 

Voi kun me joskus olemmekin niistä riidelleet (eikä niin kauankaan aikaa sitten), paiskineet ovia (lähinnä minä) ja syyttäneet toinen toistamme (taas minä). Nyt niin moni asia tuntuu päivän selvälle. Tässä hieman listaa suurimmista muuttujista "ennen vs nyt":

- TILANVALTAUS. Uskallamme molemmat ottaa tilamme äiti- ja isäpuolena. Sanomme asiat niin kuin ne ovat, silläkin uhalla, että joku ottaa nokkiinsa. Esim. puolison lapsen ojentaminen ei aina ole helppoa, mutta kuuluu aikuisen vastuisiin. Aluksi siitä voi stntyä iso numero, mutta pian lapsetkin tottuvat siihen, että olet yksi vahempi. (Lisää aiheesta:  http://uusperheaapinen.blogspot.fi/2015/05/kuukausi-radiohiljaisuutta.html?m=0)

- YHTEISET SÄÄNNÖT. Kirjallisia sääntöjä ei enää tarvita, ne ovat meillä päässämme ja noudatamme niitä. (Lisää säännöistä: http://uusperheaapinen.blogspot.fi/search/label/Perhes%C3%A4%C3%A4nn%C3%B6t?m=0)

- PARISUHDE PERUSTANA. Uusperhe pohjautuu vahvaan parisuhteeseen. Uuspari pitää yhtä ja kun jokin on epävarmaa, siitä keskustelee ensimmäisenä uuspari ja vasta sitten neuvotellaan muiden kanssa. Aiemmin neuvotteluja käytiin ristiin rastiin, ilman että olimme molemmat kartalla tai samaa mieltä. Väitän, että tässä asiassa voi perinteinen ydinperhe toimia väljemmin, mutta uusperheessä uusparin tulee tehdä selväksi, kuka ylin päätäntäelin = uuspari yhdessä. (Lue blogi parisuhdeterapiasta: http://uusperheaapinen.blogspot.fi/2017/01/parisuhdeterapiassa.html?m=0) 

- PILKUNVIILAUS PANNAAN. Kaikkia ei tarvitse kohdella tismalleen samanlailla. Kunhan lapset kokevat olevansa tasa-arvoisia ja rakastettuja, väliin jää paljon pelitilaa erilaisille suhteille eri lasten kanssa. Jos joku sattuu välillä saamaan enemmän, niin joku toinen sitten seuraavalla kerralla.

- EI AINA KAIKKI KERRALLA. Kaikkien ei tarvitse lähteä jokaiselle lomamatkalle tai edes uimahalliin. Siitä ei tule muuta kuin itku ja hammasten kiristys. Kaikki vuorollaan, ikäluokan tarpeet huomioon ottaen. (Lisää uusperheen lomailusta: http://uusperheaapinen.blogspot.fi/2015/03/miksi-uusperheet-eivat-matkustele.html?m=0)

- ÄLÄ PAKOTA. Kaikkia ei tarvitse rakastaa eikä odottaa heiltä rakkautta. Riittää, kun tullaan toimeen.

- HUONO OMATUNTO HUS HELVETTIIN. Maalaisjärki riittää, ja tehdään asiat vanhempien ja tietenkin lasten jaksamisen mukaan. Ei ne ihan pienestä traumaannu. Kyllä ne selviää.

- AVOIMUUS. Kannattaako se? 
Kyllä kannattaa, kun puhutaan uusparista. Kaikkea kuraa ei kannata syytää puolisonkaan niskaan...
Lasten vuoksi on hyvä välillä vääntää suu tekohymyyn. Tapahtuuhan sitä ydinperheissäkin. 
Kuitenkin, jos mölyt jää jatkuvasti mahaan, ne tulee joskus oksennuksessa ulos, eikä sekään ole hyvä juttu.

Nyt kun olen paljastanut blogini ja itseni miehelleni, aionko kirjoittaa lisää ja rehellisesti? Aion. Sitäkin enemmän. Sitten on toinen asia, heittäytyykö ukkoni varovaiseksi, kun ymmärtää, että kaikki hänen tekemä voi päätyä paperille ja blogiin julkaistavaksi ;)