Mystisesti katoavat tavarat - pitääkö molemmissa kodeissa olla omat?

Minulla on muutama uusperhetoveri. Tapaamme välillä ja päivittelemme kovaa kohtaloamme uusperheäiteinä. Alla lista läheisimmistä uusperheäitikavereista.

Uusperheäitikaverini ja lapset:

Kaverilla 1 on tyttö edellisestä liitosta ja kaksi bonuspoikaa uudesta liitosta.

Kaverilla 2 on yksi oma tyttö, yksi bonuspoika ja yksi yhteinen poika.

Kaverilla 3 on kolme bonustyttöä. 

Kaverilla 4 on poika ja tyttö aiemmasta liitosta ja kaksi bonuspoikaa uudesta liitosta.

Kaverilla 5 on yksi tyttö aiemmasta liitosta ja puolisolla ei ole lapsia.

Kaverilla 6 on kaksi poikaa edellisestä liitosta ja tyttö ja poika uudessa liitossa. Puolisolla ei ole lapsia aikaisemmista suhteista.

Sitten on kaveri 7, joka ei itse elä uusperheessä, mutta poika elää isänsä luona uusperhe-elämää.

Tunnen toki muitakin uusperheen äitejä, mutta luettelollani halusin tuoda esiin, kuinka erilaisia uusperheetkin voivat olla (kaikki esimerkit autenttisia) ja miten heidän haasteensa saattavat erota jo pelkän perhekokoonpanon perusteella.

Uusperheillä on paljon yhteistä ja vertaistuki on tärkeää. Välillä kuitenkin joudumme uusperheäitien kanssa törmäyskurssille erilaisten taustojemme vuoksi.

Käsittelenpä tänään yhtä törmäyskurssiteemaa. Nimittäin mystisesti katoilevat tavarat.
Miten uusperheessä, jossa lapset säännöllisesti vaihtavat kotia, kannattaa järjestää tavaralogistiikka? Hankitaanko tuplatavarat eli molempiin koteihin omat, vai liikkuuko tavara lapsen mukana? Kuinka tarkasti tavaran kulkua seurataan, katoaako juuri viime viikolla ostetut hiihtomonot? Kuka vastaa mystisesti kadonneista tavaroista, ja ennen kaikkea, kuka maksaa viulut?
Olen konstruoinut uusperheäitien "keskustelun" yksittäisistä, täysin autenttisista kommenteista tuntemiltani uusperheäideiltä, käsittelemäni aiheen ympärille.

"Olen oppinut, etten laita mitään kallista tai uutta tavaraa pojan mukana, kun menee isälleen. Ne tuppaavat katoamaan matkalla", kertoo kaveri#7. 

"Me emme myöskään laita bonuslasten mukana mitään ylimääräistä äidin kotiin. Ne joko tulevat takaisin tuhruisina ja reikäisi, tai emme näe niitä enää koskaan", avautuu kaveri#4. 

"En ymmärrä, miksei lasteni isä koskaan hanki lapsilleen mitään, esimerkiksi uusia vaatteita!", raivoaa kaveri#6, "Kaikki jää mun hankittavaksi."

"Meillä se, joka saa elarit, tekee myös hankinnat. Piste. Eli puolisoni lasten äiti. Sillä äiti saa kaiken tarvittavan", kaveri#1 puolustaa.

"Eihän se elatusmaksu riitä mihinkään", itkee äiti#6.

"Mä ainakin haluan lahjoa mun ihania-pihania lapsia, vaikkei ne ookaan mun biologisia. En mä erottelis, jos mulla ois omia. Siis vaikka mun mies toki hoitaa elarit ihan normisti", kaveri#3 hehkuttaa ja saa osakseen vittuuntuneita katseita.

"Me kyllä ostettiin ennen uusia juttuja miehen pojalle, mutta kuultiin sitten, että pojan äiti myy ne eteenpäin", kaveri#2 huokaisee.

"Mua kyllä ärsyttää äitinä, jos poikani isä on mennyt ostamaan ihan vääriä tavaroita tai jopa vääränkokoisia vaatteita. Kyllä ne kirpparille menee. Tottakai. Vois vähän miettiä, mitä ostaa", tokaisee kaveri#7.

"No olisin tyytyväinen, jos mun lasten isä edes ostain joskus JOTAIN", itkee kaveri#4.

"Mun nykyinen puoliso ei myöskään kovin usein avaa kukkaroaan mun isommille lapsille... yhteisille kylläkin. Isojen lasten jutut mun hankittavaksi mitättömällä elatusmaksulla", kaveri#6 toteaa.

"Mun mielestä kaikkia lapsia pitää kohdella tasavertoisesti, kaikille hankitaan yhtä paljon. En kyllä antais mun miehen erotella sun ja mun lapsiin, jos mulla ois omia lapsia.", muistuttaa kaveri#3.

"Mulla on niin onnellinen tilanne, että sekä exä että uus puoliso haluaa hakea tytölle kuun ja tähdet taivaalta. Voitteko kuvitella, että molemmat oli mennyt ostamaan tytölle laskettelukamppeet? Hihi.., joo meidän 4vuotias laskee jo tosi hyvin", riemuitsee kaveri#5, eikä huomaa kuinka muut hiljenevät paheksuvasti.

"Puolisoni lasten äiti ei antanut bonuslasten tavaroita kiertoon meidän yhteiselle vauvalle. Jouduttiin tekemään kaikki hankinnat itse, vaikka ois ollut kaikki valmiina. Hän myi ne mielummin", kaveri#2 kertoo.

"Mä en kyllä haluaiskaan mitään mun bonuksien paskaisia tavaroita sitten, jos me saadaan yhteinen", vannoo kaveri#1. 

"Me ostetaan kaikki käytettynä, koska tavara kulkee suuntaan ja toiseen. Aina menee jotain hukkaan.", toteaa kaveri#4.

"Mä tykkään kyllä laittaa siistit vaatteet mun tytön mukaan niinä harvoina kertoina, kun menee isälleen", mainitsee kaveri#1.

"Joo kun ne vaan tulis takaisinkin", tuhahtaa kaveri#2.

"Aivan. Mikä helvetti siinä voi olla niin vaikeaa saada ne muutama riepu kasaan viikonlopun päätteeksi??"kaveri #4 yhtyy ihmettelyyn. 

"Meillä ei oo tota ongelmaa. On kahet tavarat ja vaatteet, molemmissa kodeissa omat", kertoo kaveri#5. 

"Meilläkin on tytöille omat tavarat meillä. Jos mulla ois omiakin lapsia, en haluaisi, että bonuksilla olis meillä jotenkin vähemmän tavaraa", sanoo kaveri#3.

"No, toisilla on näköjään varaa. Mua kyllä ottaa päähän, kun kaikki tavarat aina häviää. Ei mulla ole varaa ostaa kuusia ulkohousuja", ärtyy kaveri#7. 

"Meillä on kaikki aina hukassa, ihan sama missä taloudessa, varsinkin mun vanhemmilla pojilla. Nykyinen puoliso pitää joten kuten huolen yhteisten tavaroista, mutta ei mun isompien lasten", kaveri #6 avautuu.

"Mä kyllä laitan listan tavaroista, jotka PITÄÄ laittaa takaisin, kyllä ne sieltä tulee uhkailemalla. Laittaisin muuten laskun perään", kaveri#1 uhoaa.

Olen hiljaa. Nimittäin kanalassa vallitsee pyykkikaaos. Apukeittiössä on vuori kaikenvärisiä ja -kokoisia vaatteita. Vuori ei ihan heti tuhoudu, joten voi kestää ennen kuin esimerkiksi Taavin mukana kulkeutuneet vaatteet päätyvät Taavin kaappiin ja sieltä takaisin Tuijalle.

Me saamme jatkuvasti listoja ja uhkauksia puuttuvista tavaroista ja vaatteista. Ne päätyvät ö-mappiin, joka pursuilee samalla tavalla kuin pyykkikasamme. Aina ei ehdi.

Jotkut tavarat ovat kahtena settinä kahdessa kodissa: hammasharja, parit kalsarit, muutama lelu.
Jotkut vaihtavat kotia lasten mukana: vaatteet ja päällysvaatteet, koulureppu
Toiset jäävät taakse, osa katoaa mystisesti. Lapsillakin on vastuu pitää huolta omistaan. Kun hukkaat, olet ilman. Ihan vaan maalaisjärkeä käyttäen.

Mites teillä?