Äitienpäivä kun se hyvä asia onkin monelle, uusperheessä se usein on haasteellinen.
Äitienpäivätabu on "Saitko sinä puolison lapsilta äitienpäiväkortin?"
Osa saa, osa ei. Minä en.
Ensimmäisinä äitipuolivuosinani en edes haaveillut kortista. Uskoin vakaasti sen olevan kuuluisaa varpaille astumista. Näin ollen minä autoinkin lapsipuoliani askartelemaan äidilleen kukkia vessapaperirullista.
Sitä seuranneina vuosi podin pahan äitipuolen tautia. Enkä kerta kaikkiaan ollut ansainnut tuota äitiyden mitalia, harakan varpailla varustettua pahvinpalaa. Olin ulkopuolinen, en tärkeä.
Mieleeni muistui kyllä oma paha tapani säännöllisen epäsäännöllisesti unohtaa merkkipäivät, mukaanlukien omien vanhempieni muistaminen. Osittain selitinkin taudin oireita vastapuolen muistinmenetyksellä. Kuitenkin, jos ilmiö on säännöllisen säännöllinen, muistinmenetysteoria ei ole vedenpitävä.
Sen ymmärrettyäni katseeni (ja katkeruuteni) kohdistui mieheeni. Oliko liikaa vaadittu, että hän marssisi citymarkettiin ostaisi tuon onnea äidille -kirjaillun pahvinpalan ja pyytäisi siihen kuittauksen lapsiltaan.
Lopulta, lapsen suusta kuuluu totuus; "Mutta ethän sinä ole minun äitini". No en ole en.
Ja sitten äitipuolen päähäni syttyi lamppu. Miksi luoda itselleen rimoja ja mittoja, ja siten asettaa ympäristölle sanattomia odotuksia, jotka eivät koskaan toteudu. Katsos kun äitipuolen asema perustuu ihan peruskoulutason matikkaan. Lapsipuolen ikä tutustuessa vanhempaan on suorassa lineaarisessa yhteydessä uuden puolivanhemman omaksumiseen vanhempana. Mitä pienempänä uusi vanhempi on tullut kuvioon, sitä enemmän hänestä kasvaa "oikea" vanhempi lapselle. Sitten on jotain kertoimia.. kuten biologisen vanhemman hyväksymisaste (=kuinka hyvin hän hyväksyy uuden tilanteen), etäisyys ja tapaamisten frekvenssi sekä muutama muu seikka, jotka jokainen uusperhe tuntee ja tietää.
Avain onkin löytää oma asema yhtälöiden viidakossa. Ei niin matikkapäälle se vaan vie aikansa.
Nykyisin nautin äitienpäivistä täysin rinnoin, molemmilla niistä. Syliini mahtuu kaikki lapset, vaikka naapurinkin. Ilman pääsylippua ja pahvinpaloja.
Hyvää äitienpäivää äitipuolet, we rock!
