Molemmat (check).
Yleensä kesäloma menee meillä jotenkin näin:
Puolisoni exä Tuija tekee jokavuotisen matkansa Madeiralle, jossa omistaa jostain lomaosakkeesta ehkä kolmaskymmenesosan ja voi täten hyödyntää majoitusmahdollisuuttaan tiettynä ajankohtana. Se ajaa yli meidän lomasuunnitelmiemme.
Toinen tärkeä tilaisuus on Hangon regatta, sillä veneurheilu on lähellä Tuijan sydäntä. Näistä ajankohdista emme keskustele, vaan on pikemminkin ilmoitusluontoinen asia, että puolisoni lapset tulevat meille.
Taavi on yleensä ollut meillä lähes koko kesän. Äitinsä ei ole välittänyt vastaanpurnauksista taikka siitä, että poika selvästi ikävöi äitiään pitkinä kesäviikkoina. On jäänyt meidän tehtäväksemme keksiä viihdykettä ja lievittää äiti-ikävää. Välillä kesämme ovat olleet raskaita.
Tyttäreni Pauliinan isä on yleensä kerran vuodessa järjestänyt hänelle ja Pauliinalle yhteisen kesämatkan. Tyypillisesti jonnekin Pohjoismaiseen pääkaupunkiin, johon on sattunut menemään halpislentoja. Näin ollen lentojen sesonkihinnasto on mennyt sekin meidän lomasuunnitelmiemme edelle.
Tänä kesänä tilanne on kuitenkin toinen. Meillä on vauva, joten ensinnäkin lomasuunnitelmme ovat rajalliset, mutta vauva myös jyrää Hangon regattan ja halpislentojen edelle. Nyt mennään meidän ehdoilla. Tai siis minun ehdoillani.
On nimittäin keksittävä vain sellaista tekemistä, joka minimoi kanaemon hermoratojen keskikulutuksen. Vauvan itku, uhmaikäisen tinttailu ja teini-ikäisen urina nostavat hyvin nopeasti v-käyräni hellelukemiin. Aivan kun en muutenkin olisi litimärkä jo pelkästä imetyksen ilosta ja kesän lämmöstä. Tilanne vaatisi monta campari-orangea eikä se onnistu imetyksen aikana, joten meidän rantalomat jäänee hamaan tulevaisuuteen. Kaupunkilomasta en edes haaveile. Muutenkin hermorataani soveltuu huonosti eri toten kaikki lentomatkat, automatkat, junamatkat, risteilyt, ulkoilmapicnicit, uimarannat ja huvipuistot. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää takapiha. Kesän hurjin vuoristorata olkoon puinen puutarhakeinu.
Poikkeuksellisesti polisoni lapset saavat tänä kesänä (ensi kertaa) itse päättää tuloistaan ja menoistaan. Tiivi on jo kuudentoista ja pärjää ilman huoltajaa. Hän pärjää ilmeisesti oikein hyvin poikaystävänsä Sulo kakkosen luona. Tyttöä ei näy eikä kuulu. Poikaystävän vanhemmat ovat ilmeisen varakkaita, nimittäin työtön poikaystävä tuli täydellä varustuksella urheiluautoineen, pientaloineen, veneineen, vesiskoottereineen ja kesähuviloineen. Tiivi ei edes ajatellut kesätöiden hakemista, vaikka iältään olisi ollut siihen sopiva ja veljeni kautta tähän olisi tarjoutunut mahdollisuus. Kävi vielä niin köpelösti, että juhannuksen jälkeisenä maanantaina veljeni odotti extraajaa konttorillaan, mutta tämäpä ei saapunut paikalle. Jossain oli sattunut kommunikaatiokatkos, jota minä sain seuraavaksi selvitellä. Kävi ilmi, että Tiivi oli kyllä herännyt aikaisin sinä aamuna - ei lähteäkseen töihin, vaan extemporee risteilylle. Good for her, too bad for my bro.
Taavikin osaa jo itse kulkea kotiensa väliä ja tarvittaessa lämmittää roiskeläppäpizzan, niin ei nälkää tarvitse nähdä, jos yksin sattuu kotona olemaan.
Esikoiseni Pauliina on kesätöissä Tampereella. Tapaamme harmillisen harvoin, mutta hän jätti myös jokavuotisen isä-tytär -matkan väliin, sillä työajat ja halpislennot menivät päällekkäin ja vastuuntunto vei voiton. Pauliina majailee poikaystävä Söden vanhemmilla ja käyttää siellä heidän mukavuuksiaan, kuten autoa ja omaa uimarantaa.
Tämä kesä sujuu meikäläiseltä ilman uimarantaa, omalla terassilla sateenropinaa kuunnellessa Hantula ja hyttyskierukka seuranani. Pari raparperipiirakkaa olen jaksanut taikoa ja kerran leikkasin ylikasvaneen nurmikomme. Ehdi juuri saada valmiiksi, ennen kuin vaunu alkoi väpättää ja vingahdella.
Viime viikon lauantaina Taavi tuli tervehtimään. Saunoimme, grillasimme ja pelasimme korttia. Hän viihdytti pikkusisartaan Piipiä ja auttoi vauvaveli Paapin kanssa. Havahduin hetkeksi miettimään, miten iso poika Taavistakin on tullut ja miten kivaa meillä oli yhdessä. Pitkästä aikaa!
Uusperheen sisäiset suhteet kulkevat näemmä vaiheissa. Kolmannen maailmansodan jälkeenkin voi maan täyttää rauha.
Vaikka kesä on ollut kylmä ja viivästyi viikkoja, se ei haittaa, meidän uusperheessä eletään onnen aikaa.
Minulla ja Tiivillä on puhevälit - hyvät sellaiset.
Taavin kanssa osataan nauraa samoille vitseille ja pitää vähän hauskaakin.
Hantulan kanssa jälleen halaillaan - vauva-arjesta huolimatta.
Vauva syö ja nukkuu - on jotakuinkin tyytyväinen. Uhmaikäisestämme on kehittynyt äidin pikku apulainen.
Esikoiseni Pauliina on onnellinen ja hänellä on opiskelupaikka.
Lähisukukin on pysytellyt omalla tontillaan ja antanut uusperheen rauhassa löytää uudet rutiininsa.
Istahdan puutarhakeinuun. Katselen, kuinka vauva sylissäni hymyilee unessaan. Uhmaikäisemme nukkuu rattaissa. Hörpään lasistani vastapuristettua sitruunamehua (sokeroitua, ettei vaan vauvakilot karise). Se maistuu kesälle.
Elämä on ihanaa! Kippis ja hyvää kesää!
