Yhteinen pankkitili vai omat tilit
Jokaisessa avio-ja avoliitossa toimivat omat rahoitus-ja rahankäyttömallinsa.
Toisille sopii parhaiten omat tilit -malli, jossa kulut jaetaan, mutta rahat pysyvät niitä tienanneiden tilillä. Sitten on pareja, jotka pitävät yhteistä kassaa.
Tilanne voi olla epäreilu suuntaan tai toiseen, jos esimerkiksi pariskunnan tulotasot ovat erilaiset. Joku ajattelee, että miksi hyvin tienaavan pitää kustantaa vähemmän tienaavan elämää. Toinen saattaa nähdä asian niin, että pariskunnan jompi kumpi osapuoli on uhrannut omat mahdollisuutensa hyviin tienesteihin antaakseen puolisolleen tilaa urakehitykseen.
Minulla on kokemusta niin yhteisestä kuin erillisestä kassasta. Molemmissa on puolensa.
1. Omat rahat
Jos puolisona on kitupiikki ja kontrolloiva mies (tai vaimo) oma kassa voi olla ihan fiksu. Herra eX halusi pitää tienestinsä ja hallita niitä itse. Tämä sopi minulle. Vähempi tuloisena minulla oli tietysti aina vähemmän varoja. Meillä oli yhteinen kulutili, jonne molemmat siirsivät määrätyn summan rahaa. Ex vastasi siitä 60% ja minä 40% (ei vastannut tuloerojamme; 80-20 olisi ollut fiksumpi jako). Kulutililtä maksettiin lainanlyhennykset ja kaikki talouskulut. Sitten molemmat vastasivat omista kuluistaan. Perhelomat ja -huvit maksettiin myös yhdessä. Olin käytännössä aina rahaton. Noloa myöntää, mutta välillä jopa lainasin rahaa omalta mieheltäni (takaisinmaksusuunnitelmalla).
Kuitenkin tämä järjestely oli varmasti kohdallamme parempi kuin yhteiset rahat. Uskon silti, että erilliskassojen vuoksi tietyt kustannukset kaksinkertaistuivat siitä syystä, ettei meillä ollut kokonaiskuvaa rahankäytöstämme.
Erityisen tarkasti Ex vahti omaa osuuttaan ja peitti tilitietonsa minulta, kun tyttöystävä Eve tuli kuvioon (meidän ollessa vielä aviopari).
2. Yhteinen kassa
Naimisiin mennessämme Hantulan vaatimus oli, että meille laaditaan yhteinen talous sen kaikessa merkityksessä. Hän ymmärsi tuloeromme ja kertoi haluavansa sen olevan "non issue" suhteessamme. Hän meni naimisiin pysyäkseen miehenäni loppuikänsä.
Näin ollen meillä on käytössämme vain yhteiset tilit, yhteinen kuukausittainen menosuunnitelma sekä pitkäaikainen säästösuunnitelma. Kaikki suuremmat hankinnat tehdään yhdessä. Pienet hankinnat on lupa tehdä ilman keskustelua.
Ensiksi hirvitti Hantuloiden hurja rahankäyttö.
(Lisää kulttuurieroista: http://uusperheaapinen.blogspot.fi/2015/03/its-my-way-or-high-way-uusperhe.html?m=0). Mutta toki jos rahaa tulee, sitä myös menee. Minä olen tottunut elämään vähemmällä, on ollut pakko.
Välillä tulee eripuraa siitä, mitä asioita kustannamme lapsillemme, eri toten koskien meillä ei-asuvia lapsia. Tuntuu, että "pieniä hankintoja" on yhtenään, raha lentää ulos ovista ja ikkunoista. Minulla ei ole sananvaltaa puolisoni lasten Tiivin ja Taavin "pikku hankintoihin", jotka voivat olla monta sataa euroa kappale. Joskus toivoisin Hantulan käyttävän enemmän järkeä ja vähemmän huonoa omaa tuntoa tehdessään päätöksiä koskien lastensa pyyntöjä. (Lisää aiheesta: http://uusperheaapinen.blogspot.fi/2016/03/pappa-betalar-aitipuoli-sanoo-dream-on.html?m=0 ja http://uusperheaapinen.blogspot.fi/2017/01/aiti-vippaa-mulle-viiskymppii.html?m=0 ja http://uusperheaapinen.blogspot.fi/2017/03/kun-sanot-yhdelle-ei-sanotko-sen.html?m=0)
En kuitenkaan valita. Yhteinen tili tuo turvaa ja koen nauttivani Hantulan luottamusta. Mutta hei hoi, kyllä meilläkin menee tili tyhjäksi välillä. Käyttötilillä on periaatteessa vain se summa, jonka olemme kuukaudessa suunnitelleet kuluttavamme. Joskus heräteostokset ylittävät sen ja minä punastelen kassalla, kun visa electronini ei anna ostolupaa. (Tässä esimerkki: http://uusperheaapinen.blogspot.fi/2017/03/uusperheen-hyva-paiva.html?m=0)
Tiedän myös, mitä on elää taloudellisessa ahdingossa. Olenhan ollut yh-äiti. Masentunut, ahdistunut, velkaantunut ja jätetty sellainen. Pikavippejä en ole ottanut, mutta esim myöhäisaikuisiällä joutunut pyytämään äitiäni lainantakaajaksi. Muistan myös, kun visa-korttini suljettiin maksamattoman velan vuoksi. Söimme usein makaroni-maitoa Pauliinan kanssa. Tienestini eivät kerta kaikkiaan tahtoneet riittää ravitsevampaan ruokaan.
Siksi yhteinen kassa ja suunnitelmallinen talous tuo minulle suunnatonta mielihyvää ja turvaa tässä elämäntilanteessa, pahempiakin aikoja kokeneena. Se sopii nykyiseen suhteeseeni.
Alla olevassa linkissä löytyy pohdintaa siitä, mikä tilijärjestely sopii kenellekin. Kirjoittaja listaa yhteisten ja erillisten tilien hyvät ja huonot puolet:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti