Puolisoni 15v tytär Tiivi soitteli vähän aikaa sitten ja pyysi meitä sponsoriksi suunnitelemaansa laskettelumatkaan. Suunnitelmana olisi pääsiäislaskut Ruotsinmaalla. Tämän vuoden laskettelusesonki on Tiiviltä mennyt sivusuun, kun poikaystävä Sulo ei laskettele. Eikä tässä muutenkaan paljon olla laskuja tehty uusperheemme aikana.
Kuitenkin nyt Tiivi ja luokkatoverit haluaisivat juhlistaa peruskoulun viimeistä kevättä yhteisellä matkalla. Sponsorilta tarvittaisiin matkarahat, hissitliput, käsikassa sekä uudet varusteet pieneksi jääneiden tilalle. Kuulemma jonkun kaverin sukulaisten mökkiä saisi käyttää alennettuun hintaan tulleen peruutuksen vuoksi. Vanhemmat eivät lähtisi mukaan. Tiivi suostuisi lainaaman (ainakin osan rahoista) ja maksamaan takaisin maksusuunnitelmalla.
Tiivi on saanut Tuijalta matkaluvan ja ilmeisesti tämä on lähtenyt osasponsoriksi. Yllätykseksemme Hantula ei sponsorin rooliista innostu. Matka tuntuu olevan hetken mielijohteesta temmattu idea. On myöhäissesonki. Kun ensisesongista ei ole tietoakaan, ei kannata yhtä matkaa varten hankkia varusteita. Sukset ja muut voi vuokrata, mutta vaatetusta ei.
Tiiville on muutenkin kaavailtu kesäksi kielimatkaa. Siis se on jo suunniteltu ja maksettu, tosin Tiivi epäröi itse, haluaako olla niin pitkään erossa Sulostaan. Käytäntönämme on ollut, että useita satoja euroja maksavat matkat ja muut vastaavat menot suunnitellaan hyvissä ajoin. Vaikka ymmärrämme nuorten loistavan idean juhlistaa kesällä erisuuntiin lähtevää ysiluokan tyttöporukkaa, emme lähde matkan sponsoreiksi. Tiivi on tietenkin pettynyt, mutta tällä kertaa olemme Hantulan kanssa samaa mieltä. Oikeastaan koko reissuun lähteminen ilman kenenkään vanhempia on huono idea ja otamme asian esiin Tuijan kanssa.
"Mutta eihän sinne ole lähdössä kuin kiltti, tuttu tyttöporukka. Ei poikia", Tuija puolustaa. Sponsoriksi ryhtyy Tuijan lisäksi Tiivin isoäiti, eli anoppini.
"Mukavaahan se tytöille on. Täytyy sitä vähän saada pitä hauskaakin. Ja oppivathan vähän pärjäämään itse", anoppi pohtii.
Miksi tästäkin jää niin ärsyttävä olo?
Sitten saimme puhelun täysi-ikäiseltä esikoiseltani Pauliinalta. Hän on ajatellut säästää vuokrassa ja aikoo muuttaa kesäksi Tampereelle poikaystävänsä Söden luo.
Kesätöitä löytyy varmasti Tampereelta ja opiskelupaikkakin on siellä hakusessa. Ideana muutto Tampereelle ei ole huono, sillä Pauliina maksaa hävytöntä vuokraa Helsingissä, eikä palkkakaan kovin kummoinen ole.
"Hyvä hyvä", ehdin kommentoida, "kuulostaa järkevälle."
Sitten saan kysymyksen. Pauliina tarvitsee autoa, sillä kesäksi kaavailtu asuinpaikka sijaitsee reilusti kaupungin ulkopuolella. Auto on edellytys, jos haluaa päästä kulkemaan töihin. Lisäksi sillä pääsisi kätevästi säännöllisesti luoksemme Tuusulaan. Autokin on jo löytynyt, mutta siihen tarvitaan lainaa. Ilman vakityötä lainan saaminen on hankalaa.
Minusta Pauliinalla on hyvät perusteet auton hankintaan ja suunnitelmien mukaisesti hänen kuukausitason menonsa tippuisivat niinkin paljon, että säästöönkin jäisi hyvä summa. Pauliina ehdottaa kuukausittaista takaisinmaksusuunnitelmaa. Sen mukaan hän maksaisi autoa meille takaisin parin vuoden ajan ja nopeammin siihen kyetessään. Olen yllättynyt siitä, kuinka vastuuntuntoisesti Pauliina on suunnitellut oston. Hän on jopa ottanut huomioon autoveron ja -vakuutuksen sekä polttoainekulun. Huoltoja hän ei ymmärettävästi ole miettinyt, mutta muistutan, että niistäkin koituu kustannuksia. Huomaan yhtäkkiä, että käyn ihan aikuista keskustelua tyttäreni kanssa! Olen ylpeä äiti.
Vaikka Pauliinan argumentit ovat vedenpitäviä, en voi suoralta kädeltä lähteä myöntämään lainaa ilman, että olen keskustellut Hantulan kanssa. Luulen tietäväni Hantulan kannan. Hänellä ei varmasti ole mitään vastaan rahoittaa näin järkevää hanketta.
Mutta on paljonkin. Hantulan mielestä Pauliina on aikuinen ihminen ja hänen tulee itse järjestää raha-asiansa. Laina haetaan pankista ja jos pankki ei myönnä, on siihen pätevä syy. Nimittäin puuttuvat vakituiset tulot. Ei Hantulakaan ole ottanut lainaa ilman vakityötä. Sehän on järjenvastaista. Uuteen kaupunkiin ei myöskään lähdetä ilman työtä. Ensin työ ja sitten palkkaan sopiva asumiskustannus. Maksuton asuminenkaan ei ole hyvä syy muuttaa, jos ei ole töitä. Entä jos Pauliina ja Söde eroavat ja Pauliina jää ilman asuntoa? Hantula ei näe muutossa tai siihen liittyvässä auton hankinnassa mitään järkeä verrattuna Pauliinan nykyiseen tilanteeseen. Pauliinan ei ole pakko asua keskustassa, lähiöistä löytyy halvemmalla vuokra-asuntoja, jos säästää tahtoo.
Lisäksi Hantula vetää Tiivi -kortin. Emmehän me rahoittaneet Tiivinkään hullua matkaideaa. Eipä niin ei, mutta joku toinen rahoitti. Tiivihän pääsee kyseiselle matkalle.
Hantulan perustelut ovat kuitenkin järkeviä. En löydä yhtä hyviä vasta-argumentteja. Totta on, että meidän perheessä asiat tehdään suunnitelmallisesti eikä hetken mielijohteesta. Rahoja ei syydetä sinne tänne, olipa sitten kyseessä vaikka vain laina. Olemme ennenkin nähneet, etteivät lainasuunnitelmat pidä paikkansa tyttäriemme kohdalla.
Lainaa ei myönnetä myöskään Pauliinalle. Kehotamme etsimään ensin töitä ja arpomaan sitten, mikä tarve autolle on. Tottakai Pauliina pettyy. Nyt taitavat myös isän lompakon nyörit olla äitipuoli-Even hyppysissä, eikä autosponsoria löydy sieltäkään. Pauliinalla ei ole myöskään tapana kysellä lainoja isovanhemmiltaan, joten hänen on pärjättävä omillaan.
Auto löytyy Söden kesälainaan Söden vanhemmilta, kun he kuulevat, ettei Pauliinan vanhemmat suostu auttamaan.
Olen Pauliinan puolesta iloinen, että asia järjestyy, mutta toki tilanne myös jää harmittamaan. Tässä asiassa tehtiin uusperhekompromissi. Olisin yksin toiminut eri tavoin.
Jään pohtimaan näitä kahta lainapyyntöä. Niin samanlaisia, mutta niin erilaisia. Kuitenkin, jos olisimme antaneet yhdelle, olisiko pitänyt antaa myös toiselle? Oliko näillä tapauksilla jokin yhteys Hantulan alitajunnassa? Miksi minä olisin valmis lainaamaan Pauliinalle mutta en Tiiville?
Onpa jälleen kamalia ja vaikeita kysymyksiä.
Hetken aikaa ollaan taas epämukavuusalueella, mutta kyllä tämä kohta ohi menee...
Olen aiemminkin kirjoittanut EIn sanomisesta ja resurssien jakamisesta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti