Oletteko koskaan viettäneet uusperhepäivää? Ettekö?
Minäpä kerron, mikä se on.
Se on uusperheelle pyhitetty oma merkkipäivä. Silloin tehdään jotain yhdessä ja vaalitaan perhettämme. Kerätään kaikki lapset saman katon alle ja keksitään kivaa tekemistä. Uusperhepäivät kalenteroidaan hyvissä ajoin ja niihin ei ole kellään veto-oikeutta. Ei exillä, mummeilla ei kummeilla ei työantajalla eikä lemmikeillä. Poissaoloon vaaditaan sairastodistus, kuten kuumetta mittarissa tai oksennus vadissa. Uusperhepäivät ovat pyhiä ja koskemattomia.
Meidän sunnuntaipäivä alkoi aamupalalla klo 9:30. Taavi oli valmiiksi meillä ja Tiivi haettiin äidiltään aamutuimaan. Ainoa myöhästyjä oli esikoiseni Pauliina, joka saapui paikalle selityksineen vasta 10:20 ja joutui rangaistukseksi laulamaan Maamme-laulun uusperheemme edessän. Uusperhepäivän aamiaiselta EI myöhästytä.
Sitten oli äänestyksen vuoro. Ensin ladeltiin ehdotuksia tekemisestä, kaikkea lautapelien ja mikroautoajelun väliltä. Niistä karsittiin kalleimmat pois, kuten helikopterilento sekä mahdottomat kuten Tukholman risteily.
Sitten äänestettiin paperilapuilla. Flamingo Spa voitti.
Tiivillä ja Pauliinalla ei ollut mukana uikkareita, joten ohjelmaan piti lisätä pikaostokset Jumbossa.
Pakkasimme pyyhkeet ja pesunesteet, sitten ahtauduimme kasseinemme kahteen autoon ja lähdimme kohti Vantaata toivoen, ettei moni muukin olisi keksinyt vastaavaa tekemistä juuri tänään.
Pauliinan myöhästymistä lukuunottamatta uusperhepäivämme oli tähän mennessä sujunut mallikkaasti.
Jopa tavallisesti nyrpeä ja pitkähampainen Tiivi oli ihan hyvällä tuulella.
Pukuhuoneessa kuitenkin sattui ja tapahtui. Pauliina ja Tiivi supattivat keskenään jostain ja näyttivät hätääntyneiltä. Molemmat tonkivat kassejaan neuvottomina. Pysyttelin etäämmällä Piipin kanssa, sillä aistin, että kyseessä oli jokin asia, joka ei minulle kuulunut. Seurasin silti salaa silmäkulmallani kahden vanhemman tytön touhuja.
"Äiti pissa tuli", ilmoitti Piipi. Pukuhuoneen lattialle oli ilmestynyt lammikko. Piipi seisoi sen edessä alastomana ja onnettomana.
"Käsipaperia. Äkkiä! Pauliina, Tiivi auttakaa!"
Tytöt säpsähtivät ja ryntäsivät apuun. Saimme lammikon siivottua uusperheen voimalla. Maassa kaikki hyvin.
Tai no ei.
"Äiti ois yks juttu", sanoi Pauliina, "tuu tänne."
Astuimme Pauliinan kanssa sivuun ja hetken epäröityään Pauliina kuiskasi korvaani: "Tiivillä alko just menkat!"
Päälimmäinen ajatukseni oli, että sehän on pieni juttu. Vain yhden tamponin kokoinen asia. Paitsi jos se tamponi puuttui.
Sitten mielessäni kävi, että teinitytölle tämä ei ehkä ollutkaan ihan yksinkertainen juttu.
"Tiivi ei haluu tulla uimaan", Pauliina jatkoi, "jos mä menisin sen kanssa vaikka shoppailemaan?"
Hengitän syvään. En edes viitsi väittää vastaan. Enkä jaksa ajatella, saammeko pääsylippujen hinnan takaisin. Vilkaisen lomppakkooni. Se ammottaa tyhjyyttään. Epäröin, mutta annan sitten pankkikorttini Pauliinalle ja kuiskaa koodin korvaan.
"Juu kyl mä sun koodi tiedän"
Naamani venähtää pitkäksi: "Käyttäkää sitten maltillisesti!"
Niinpä jäämme Piipin kanssa kaksin naisten pukuhuoneeseen. Jään mietteliääksi. Kuukautiset - niin pieni ja luonnollinen juttu. Mutta tytärpuoleni ei halunnut itse kertoa minulle asiasta? Näinkö etäisiä me ollaan?
Asia vaivaa minua. Sitten havahdun.
"Äiti, palelee", vikisee Piipi. Herranen aika, Piipihän on edelleen ilkosen alasti vailla pyyhettä ja uimapukua.
Tapaamme Hantulan ja Taavin lastenaltaan luona.
"Missä Tiivi on?" parkaisee Taavi, joka on laskenut sen varaan, että saa Tiivistä seuraa liukumäkiin. Ja ehkä Pauliinasta. Minä en vauvamahani kanssa pysty (enkä muutenkaan innostu). Ainoaksi vaihtoehdoksi jää Hantula. Hän luo minuun kysyvän katseen. "Ne meni shoppailemaan. Selitän myöhemmin", tokaisen nopeasti.
"Mutta nehän osti jo uimapuvut", ihmettelee mieheni.
"Älä kysele enää. Menkää nyt vaan", kehotan lähes ärtyneenä.
Niinpä vietämme uusperhepäivämme siten, että Hantula laskee vesiliukumäkeä Taavin kanssa, Pauliina ja Tiivi seurustelevat pankkikorttini kanssa ja minä katson, kun Piipi laskee uudelleen ja uudelleen ja uudelleen pikkulasten liukumäkeä. Mietin, kuinka monen lapsen pissoissa mahdan istua siinä matalassa lasten altaalla. Mutta eikös urea tee hyvää iholle?
Kun kylpyläpäivä on ohi, kokoonnumme jälleen uusperheeksi ruokapaikkojen eteen. Sitten alkaa äänestys siitä, mitä syödään. Nyt nälkäiset mielipiteemme ovat niin eriävät, että Hantula tekee autoritäärisen päätöksen. La Famiglia.
"Me kyl safkattiin just", valaisee Pauliina, "ei kai meidän tarvi tulla?"
Hantula on sitä mieltä, että kaikki täytyy saada saman pöydän ääreen, joten näin toimitaan. Saan myös pankkikorttini takaisin.
Päivällinen sujuu hyvin. Tytöt esittelevät ostoksiaan. Taavi vetää suunsa vinoon: "Paljo nuo makso? Mulle sit saman verran fyrkkaa!"
Hantula ohjaa puheenaiheen illlan yhteiseen tekemiseen.
"Mul on läksyjä", kertoo Taavi. Hantula muistuttaa, että läksyjä ei saisi jättää uusperhepäiväksi.
"Mikä ees on uusperhe?" kysyy Taavi.
Päätetään mennä leffaan. Lapset innostuvat. Uusperheessä kaikki hyvin. Kunnes yhteistä leffaa ei löydy. Piipi on alle 4v, joten saa katsoa vain sallittuja kuvia. En halua tuottaa pettymystä, joten ehdotan, että lähdemme Piipin kanssa kotiin. Järjestely sopii muille.
Pauliina katsoo minua anovin simin, joista tulkitsen viestin: "Ota minut mukaan"
"Mä oon nähnyt ton leffan jo", kertoo hän muille. Niinpä Pauliina saa tulla mukaani, mutta se ei tarkoita sitä, että veisin hänet junalle. Uusperheiltamme saa jatkua.
Haluan, että syömme vielä yhdessä iltapalan. Ja sen valmistamme yhdessä Pauliinan ja Piipin kanssa.
Käymmä Prismassa valitsemassa tarvikkeet lämpimiin voileipiin. Otamme valkoista paahtista, josta Taavi tykkää. Kokojyvää meille muille. Kalkkunaa Pauliinalle, kinkkua Taaville ja Piipille, ananasta Tiiville, brietä Hantulalle, emmentalia minulle, muille edamia jne.
"€53,50", sanoo kassa.
Viiskytkolme euroa voileivistä??? Tuskanhiki valuu otsaltani. Vauvamaha supistelee.
"Ei myyntilupaa", sanoo myyjä, kun maksan pankkikortilla.
Alan kaivaa kännykkääni, jotta voin siirtää käyttötilillemme lisää rahaa. Poskiani punottaa. Taaksemme on kertynyt jonoa.
"Äiti mä voi maksaa mun kortilla", Pauliina ehdottaa ja iskee korttinsa maksupäätteeseen.
"Mä unohdin sanoo, et se Viivin sininen takki, jonka se näytti, maksettiin mun kortilla, kun sun omalta loppui raha", jatkaa Pauliina, "ei oo kiirettä maksaa takas, mä sain just palkan, mut mul on siit se kuitti. Oliko se joku pari satkuu..."
Olen sanaton. Muistaakseni tililläni oli lähtiessämme ollut nelinumeroinen summa. Toivon muistavani väärin. Supistaa.
Iltapala on katettu pöytään. Piipi on saanut auttaa lautasten laitossa. Tiskikoneessa on puhtaat ja tiskipöytä on valmiiksi täynnä likaisia astioita aamulta. Kertakäyttöastiat saavat kelvata.
Ovi käy ja on hiljaista.
"Moi", kuuluu Hantulan ääni.
Vastaan tervehdintään ja kävelen eteiseen ottamaan loppuperheen vastaan. Mutta Hantula on yksin.
"Heitin samalla Tiivitaavin kotiin. Haukattiin nopeesti Subin patongit matkalla", mieheni kertoo. Tuijotan häntä ällistyneenä. Olimmehan sopineet ihan toisin.
"Mutta turhahan mun oli tänne lähtee niitä [lapsia] enää tuomaan, kun oltiin heidän kodin vieressä", selittää Hantula.
Haukkaamme Pauliinan kanssa palaset tekemistämme lämppäreistä ja lähden kuskaamaan tytärtäni kaupunkiin.
"Kyl mä voin mennä junalla", myöntyy Pauliina, mutta minä olen päättänyt viedä hänet koko matkan kotiin. Saakoon Hantula nukuttaa nuorimmaisen.
Sisälläni kiehuu, mutta tiedän, että raskaushormonit aiheuttavat siitä osansa.
"Äiti, tänää oli tosi kiva päivä. Musta nää sun hassut uusperhepäivät on ihan kivoja. Sorry kun mä myöhästyin", Pauliina sopertelee autossa.
Alan yhtäkkiä pillittää.
Tuntuu niin hyvältä istua auton ratissa rakas Pauliina vieressäni. Milloin hänestäkin kasvoi noin iso tyttö?
"Ei sun tarvi maksaa sitä iltapalaa mulle. Mä tarjoan sen", hän jatkaa.
Tottakai maksan Prisman ja Stockmannin kuitit takaisin Pauliinan tilille. Samalla huomaan, että olin väärässä käyttötilimme nelinumeroisen katteen kanssa.
Hantula oli näköjään tehnyt jotain nettitilauksia ja muutaman laskunkin oli maksanut. Katevarausta on vain muutama hassu kymppi, jonka lisäksi Tiiville on ostettu se takki Stockalta.
Uusperheessä tarpeet ja toiveet eriävät perheenjäsenten välillä kuten missä tahansa perheessä. Varsinkin kun lasten ikäjakauma kasvaa, tarpeet ja toiveet eroavat entisestään. Aina ei löydy kaikille sopivaa kultaista keskitietä, eikä tarvitsekaan. Itse tuppaan odottamaan vähän liikoja meidä uusperhepäiviltä.
Loppujen lopuksi nytkin kaikilla oli hyvä päivä. Oltiin yhdessä ja erikseen. Sekin sopii! Ajaessani kotiin ajatukseni kirkastuu. Hoksaan, että uusperhepäivien tarkoitus ei olekaan, että kaikki tekee samaa asiaa samaan aikaan. Niiden tarkoitus on vaalia perhekonseptiamme, juhlistaa sitä ja tehdä päivästä tavalla tai toisella erityinen. Onnistuimme siinä!
Lukijalle tiedoksi, että tekstiin on yhdistelty episodeja muutamasta uusperhepäivästä, jotta saisin tuotua pointtini esiin. Halusin käsitellä erilaisia tarpeitamme ja toiveitamme, niiden yhteensovittamisen mahdottomuutta, ja tämänkin asian hyväksymistä. Uusperheessämme sattuu ja tapahtuu, mutta yhdessä selvitään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti