AHISTAAKO?

Kyllä ahdistaa.

Torstai on se päivä, kun tuleva viikko ahdistaa eniten. Ei maanantai, kuten ihmisiä yleisesti.

On ollut hyvä viikko. Korjaan: suhteellisen hyvä viikko. Yksi oksennustauti. Yksi kolari. (Pauliina opettelee ajamaan. Hantula opettaa. En tahtoisi olla siinä kyydissä.) Unohdin lompakon vain yhdeltä kauppareissulta.

Ja jee – olen laihtunut 1,2kg !!
Olen ryhtynyt reippaaksi ja käynyt kävelyllä joka päivä, paitsi tiistaina ja keskiviikon lenkki oli vaan kauppaan ja takaisin, mutta kuitenkin ajatus on sama.

Suht hyvillä mielin siis olen lopettamassa tämän viikon.

Mutten kuitenkaan.

Bonukset vaihtavat pesäpaikkaa jälleen huomenna. Ja Karva! Se Tiivin koira mukaanlukien. (Mulla nousee karvat pystyyn.)

Hyvä lukija, älä käsitä väärin. Tämä ei johdu lapsista (eikä siitä Karvasta), he ovat suurimman osan ajasta kullannuppuja. Tämä on minun henkilökohtainen ongelmani. Olen nimittäin tulossa vanhaksi ja muutosvastaiseksi.

Vaikka vuoroviikkojärjestelymme on toiminut hyvin jo 7,5 kuukautta, en käsitä, miksi nämä status quon muutokset aiheuttavat minussa karmivan, järisyttävän ainevaihduntasekaannuksen. En kykene toimimaan normaalisti.

Saatan olla jonkin verran ärtynyt ja mahdollisesti takakieräehkö, mutta yritän parhaani olla näyttämättä sitä. Tuo Hantula luulee, että vika on hänen pippelissään tai jossain muussa elimessä, ottaa henkilökohtaisesti.
Mutta mielummin annan Hantulan olettaa, että vika todella on hänen elimissään  kuin kerron, että oikeasti hatuttaa, kun lapsesi ovat tulossa. Olen kauhea, paha, hirviö äitipuoli!!!

Onneksi olen oppinut jättämään Tiivin ja Taavin (ja jonain päivänä myös Karvan!) omien tunteideni ulkopuolelle. Ei tässä ole kyse muusta kuin siitä en MINÄ EN KESTÄ NÄITÄ MUUTOKSIA!

Tämä viikko oli hyvä viikko, koska me olimme keskenämme. Minä, Hantula, Pauliina vähän niin kuin silloin tällöin (hänellä on poikaystävä nimeltä Söde) ja meidän Piipi. Södestä on hyötyä, koska nyt Pauliina nykyisin tahtoo vain nyhvätä hänen kanssaan, eivätkä he nyhväyksen lomassa pistä pahaksi pitää silmällä nukkuvaa Piipiä, varsinkin, kun samalla tienaa taskurahaa. Minä ja Hantula päästiin leffaan. Ja syömään! (Olin reipas ja otin salaatin, tosin söin sitten sen kanssa tarjoillut leivät ja Hantulakin leivät).
Lakanoiden välissäkin tais tapahtua jotain – vai uneksinko vaan?

Nelilapsisen perheen viikoilla me emme käy leffassa tai pahemmin heiluttele lakanoita. Ei yksinkertaisesti rahkeet riitä. Hantulaa nämä deltat status quossa ei hetkauttele, mutta minulla kestää muutostilasta palautuminen suunnilleen yhtä kauan kuin se itse muutos (eli viikko).

Tästäpä päästänkin torstaipäivän niksiin: Mitä teet, kun puolison lasten tulo ahdistaa? Alla lista tärkeysjärjestyksessä.

1.     Ota lasi viiniä.

2.     Mene istuma-asentoon ja ota pari joogahengitystä. (Lue lisää täältä joogahengityksistä täältä: 
http://www.teosofia.net/muut/yr-heng_taito.htm )

3.     Sulje silmäsi ja ole läsnä omassa kehossasi. Tuntuuko jossain kireälle? (Siis nyt en tarkoita housunnappia. Jos se kiristää, niin aukeise HETI.)
Mieti puolison lasten tulemista ja tunnista, missä kohtaa vartaloasi tunnet kireyden.
Jännitä se kohta tahdonalaisesti. Laske kymmeneen. Ja päästä rennoksi. Toista.
Avaa silmät ja juo kulaus viinilasista.

4.     Sulje silmäsi jälleen. Palauta nyt mieleesi mukavat hetket puolisosi lasten kanssa. Eristä jokainen muisto ja paina muisto kiinni sormenpäihisi. Yritä löytää 10 muistoa, ja jos löydät enemmänkin, käytä sitten varpaanpäitä varastopaikkana.

5.     Asetu nyt lapsen tilanteeseen. Miltä hänestä mahtaa tuntua tuleminen toiseen kotiin? Onko hän innoissaan? Jos on, tartu siihen. Ole innoissaan hänen kanssaan.
Jos hän on kiukkuinen tulostaan, mistä luulet tämän johtuvan?
Saatko kaivettua esiin äidillisen tarpeesi auttaa lasta selviämään kodinvaihdosta?
Avaa silmät ja juo äkkiä kaksi kulausta viiniä.

6.     Mieti sitten odotuksiasi viikonlopusta. Jos käden ulottuvillasi on paperia, kirjoita odotukset ylös.
Kun olet valmis, lue lista läpi kertaalleen.
Ryttää sitten paperi (joko fyysisesti tai mielessäsi) ja heitä roskiin. Odotukset on hyvä jättää pois. Lasten kanssa asiat menevät kuitenkin täysin toisin päin.

7.     Aseta sitten itsellesi yksi tärkeä päämäärä puolisosi lasten suhteen. Esimerkiksi, että aiot halata heitä kaikkia vähintään 3 kertaa, kun ovat teillä. Tai aiot sanoa positiivisia asioita.
Päämäärän pitää olla yksinkertainen ja helposti toteutettavissa.
Lupaa sitten itsellesi, että pidät siitä kiinni.
Ota kulaus.

8.     Käy sitten läpi, mikä sinua ärsyttää tilanteessa eniten. Suosittelen jokaisen tilanteen läpikäynnin jälkeen kulauksen ottamista.
Ota ärsytyksen kohteet erikseen käsittelyyn. Arvioi, voitko katsoa asiaa sormien läpi tai voitko tehdä jotain ehkäistäksesi ärsytyksen (esim. sääntöjen kertaus). Jos et voi tehdä mitään, ota extraiso kulaus.

9.     Sulje silmäsi jälleen. Ota kolme joogahengitystä. Mieti, että joogakin on hyvää liikuntaa ja auttaa painonhallinnassa.

10. Ota toinen lasi viiniä.

Hyvää torstai-iltaa lukijalle!