LaSu. Sen jälkeen tulee maanantai.

Kun se ensimmäinen soitto tulee sosiaalilta
“Hei, olemme saaneet lastensuojeluilmoituksen koskien perhettänne”,
elämä pysähtyy.

Sekunnin sadasosassa ehtii käydä läpi kaikki tänäisen, eilisen, edellisviikon ja viime vuoden tapahtumat.

Mitä olen tehnyt väärin?

Oliko se se, kun huitaisin kyynärpäälläni Taavia kurkottaessani pipoa hattuhyllyltä, enkä laskeutuessani huomannut, että hän oli tullut kaapille noutamaan takkiaan?
Oliko syynä suustani päässeet sammakot, kun Tiivi kieltäytyi tiskikonevuorostaan?
Olinko mahdollisesti tehnyt asioita, jotka olivat kadonneet muististani?
Olinko toiminut unissani?

Sekunnit kuluvat. Puhelimessa on hiljaista.
Odotan lisäselvitystä.

”Koulukuraattori on huolissaan Pauliinan terveydestä. Teillä on ilmeisesti uusi perhekuvio.”

Päällimmäinen tunteeni oli helpotus. Kyseessä oli vain Pauliina.
Seuraava tunne oli huoli. Mikä Pauliinalla oli?
Sitten iski äkillinen suuttumus. Miksi Pauliina oli mennyt pääni ohitse koulukuraattorille? Miksi minulle tuli tieto vasta sosiaalilta ?!?
Sitä seurasi pelko – ja häpeä. Mitä meidän perhe teki lastensuojelussa??!!

Olin raivossani Pauliinalle, enkä osannut itse käsitellä asiaa. Kun olimme sosiaalityöntekijän kanssa saaneet sovittua ajan heidän vastaanottolleen, ryntäsin Pauliinan huoneeseen ja annoin palaa. Tyhjensin laatikot. Kaapit. Vedin ulos kaikki, mikä käteen sattui. Ihan kaiken, joka viittaisi Pauliinan itsemurhayritykseen.

En löytänyt pienintäkään johtolankaa.

Jälkikäteen selvisi, että herkkä ysiluokkalainen tyttöni oli koulussa joutunut ongelmiin opettajien kanssa. Oli lunttausta, oli lintsausta, oli tupakointia ja päihteiden käyttöä koulun alueella. Mistään ei ollut tullut minulle tietoa.


Tilannetta oli selvitetty ensin koulun toimesta. Pauliina oli ahdistunut asiasta (ja samalla myös siitä, että hänen ensimmäisen ”vakavan” poikaystävä oli juuri tehnyt bänksit – uskon, että tämä oli sitäkin painavampi syy).
Pauliina oli ilmaissut tunteensa viilloilla käsivarressa.

Siitä oli seurannut käynti terveydenhoitajalla, ja kuraattorikin oli hälytetty paikalle.
Heille Pauliina oli kertonut oman versionsa kotioloistamme.


Oli yli-ankara, väkivaltaan taipuva isäpuoli sekä alkoholiin sortuva, raskaana oleva äiti. Oli ilkeät sisarpuolet ja kaiken kukkuraksi agressiivinen labdadorin noutaja, jota Pauliina pelkäsi, eikä uskaltanut olla kotona.


Kaiken takana oli Pauliina, joka oli syystä tai toisesta hankkiutunut vääränlaiseen seuraan, alkanut laistaa koulutyöstä, saanut kaupan päälle särkyneen sydämen ja ahdistuksissaan laistanut sitten lisää. Hänellä oli nyt huoli arvosanoistaan. Lintsauksen seurauksena ne olivat tippumassa. Kohta jaettaisiin peruskoulun päästötodistukset. Ymmärsin täysin tyttäreni ahdistuksen.

Ymmärrän myös, että Pauliina koki yhteenmuuttomme Hantulan kanssa ristiriitaisena. Toisaalta uusi elämäntyylimme viehätti, mutta se myös poissulki kaiken toivon äidin ja isän yhteenpalaamisesta. Raskauteni oli naula arkkuun ja vei sisarpuolien lisäksi kaiken huomion pois Pauliinasta.
Hiljainen ja herkkä tyttöni ei antanut tämän näkyä päälle päin.
Ei ollut ketään, kenen puoleen kääntyä sydänsuruasioissa.


Olimme toki ymmärtäneet, että joku mielitietty oli ollut hetken kuviossa, kunnes poistui takavasemmalle. Tyttö oli tämän tavatessaan muuttanut vaatetyylinsä, värjännyt tukkansa ja ruvennut kasvissyöjäksi. Valitettavasti myös huumeet liittyivät kuvioon(,mistä saimme selville vasta LaSun myötä).

Pauliinaa oli pelottanut, että tieto huumeista ja huonontuneesta koulumenestyksestä päätyisi korviimme. Siksi hän kielsi kuraattoria ottamaan meihin yhteyden ja kertoi, että riskinä oli pahoinpitely. Tämä selittää meidän perheen ensimmäisen LaSun.

Se ei tosiaankaan jäänyt viimeiseksi. Minä nostin asiasta jupakan, enkä siinä vaiheessa ajatellut säästää Tiivitaavin korvia aiheelta. Alta aika yksikön tieto kantautui Tuijan korviin, jonka jälkeen meistä tuli silmätikkuja. I rest my case.

Seuraavina kuukausina asioitiin aktiivisesti sosiaalin kanssa. Paha äitipuoli piti lapsipuolia nälässä. Pahaan raskaana olevaan äitipuoleen kohdistui varteenotettava vakava epäily kaksisuuntaiseen sairastumisesta (selittäisköhän ne hormonit ainakin osan asiasta)? Paha äitipuoli laiminlöi ja kohteli kaltoin. Kaksikymmentä kertaa.

Lopulta rohmahdin ja avauduin asiasta äitiysneuvolasta. Ahdisti, kun joku koko ajan syynäsi elämääni. Minä viaton, normaali elävä ihmisenkappale, jolla oli toinen viaton kappale kohdussa - miten ihmeessä olin päätynyt tällaiseen elämään? Oliko tämä jotain pahaa unta tai kenties jonkun toisen elämä?

Kaiken tämän ajan jatkoimme arkipäivää kuin ”ei mitään olisi tapahtunut”. Tuija oli minulle viileänmukava, tai oikeastaan jopa lämpivän mukava, mutta samalla hän haki asioita, joista voisi osoittaa huolenaiheensa viranomaisille. Hänhän ei siis näitä ilmoituksia tehnyt. Joku nimetön teki. Tai jotkut. Enpä tiedä, oliko Neiti Kaikkitietävällä (miehen siskolla) jonkinlainen osuus asiassa. En edes halua tietää.

Viimeinen LaSumme tehtiin kuitenkin neuvolan toimesta. Syynä äidin riittämättömyys, uupumus ja mielenterveydelliset ongelmat. No vähemmästäkin!

Apua saimme. Keskusteluapua. Tukea. Kotitalousapua. Parisuhdeapua.
Minulle tärkein apu oli oppia olla välittämättä isovelin valvovista silmistä, seiniemme korvista, kuiskauksista selkäni takana sekä syytöksistä.


Olin oppinut varovaiseksi, hiivin ja kuiskin itsekin. Mutta sellaista elämäntapaa on raskasta pitää yllä. On vain uskallettava olla oma itsensä, sanoa ei ja kyllä vaan. Se toinen osapuoli on vastuussa omasta reaktiostaan. Jos sitten koetaan LaSun paikaksi, niin olkoon niin.

Kun LaSujen tekijä huomasi, ettei hän sitä kautta enää osunut arkaan paikkaan, perheestämme tehdyt LaSut loppuivat. Samoihin aikoihin Tuija löysi purjehdusseurastaan uuden kumppanin ja oli umpirakastunut. Hän tarvitsi lastenhoitoapua kasvavissa määrin ja LaSuista huolimatta uusperheemme kelpasi erinomaisesti siihen roolin.

Pauliinan terveys hoidettiin sekin kuntoon. Hantulalla oli tässä iso rooli. Kerroin varmaan Pauliinan pianoinnostuksesta pianoinnostuksesta? 

Musiikilla on ihmeellinen mielenterveyttä kohentava vaikutus.

Tässä kaikille äitipuolille päivän kappale maanantaiaamuun (paina sanasta "kappale" ja luehan sanat alla!) 

I've paid my dues
Time after time
I've done my sentence
But committed no crime
And bad mistakes
I've made a few
I've had my share of sand
Kicked in my face
But I've come through

And we mean to go on and on and on and on

We are the champions - my friends
And we'll keep on fighting
Till the end

We are the champions
We are the champions
No time for losers
'Cause we are the champions of the World

I've taken my bows
And my curtain calls
You brought me fame and fortune
And everything that goes with it
I thank you all
But it's been no bed of roses
No pleasure cruise
I consider it a challenge before
The whole human race
And I ain't gonna lose

And we mean to go on and on and on and on

We are the champions - my friends
And we'll keep on fighting
Till the end
We are the champions
We are the champions
No time for losers
'Cause we are the champions of the World

We are the champions - my friends
And we'll keep on fighting
Till the end
We are the champions
We are the champions
No time for losers
'Cause we are the champions