Uusperheen Mummit ja Kummit –veto-oikeus

Normi ydinperheessä 
(luokittelen sellaisen perheeksi, jossa on äidin ja isin lisäksi mahdollisesti heidän yhteiset lapsensa, ei muita muuttujia) 
mummien ja kummien rooli voi parhaimmillaan olla perheen tukipilarit ja pahimmillaan pirtin ulkopuolella heiluvat mielenosoittajat. 
Mielenosoittajat saattavat silloin tällöin särkeä ikkunan tai toisen ja pitää kovaa mekkalaa, mutta sisään heitä ei ole pakko päästää.

Periaatteessa uusperhe on kuin mikä tahansa normi ydinperhe. Mutta ei vaiskaan. Ei muuten olekaan.

Uusperhe toimii parhaimmillaan mahdollisimman paljon ydinperheen kaltaisesti ja liikuttaa itse muuttujiaan. Pahimmassa tapauksessa muuttujia on valtava määrä, eikä niiden hallinta ole mahdollista.

Perusmuuttujat ovat tietenkin lapset, jotka asuvat uusparin katon alla ja myös ne, jotka eivät siellä asu pysyvästi tai ollenkaan. He ovat kaikki kuitenkin lapsiamme.

Uusperheen ulkopuolisia muuttujia ovat exät ja heidän mahdolliset uudet ydinperheensä. Uusperhe on riippuvainen yhteistyöstä exän kanssa. Yhteispelin on toimittava tavalla tai toisella. Yksi ääripää on radiohiljaisuus tai kommunikointi virkamiesten välityksellä. Toinen pää on läheinen yhteistyö. Meillä pää kulkee jossain keskiviivan kohdalla. 

Uusperheessä ovat vahvasti mukana myös mummit ja kummit ja muut lisämuuttujat. On enoa, kälyä, kaimaa, naimaa -  kaikki tämä mahdollisesti moninkertaisena normi ydinperheeseen verrattuna.

Uusperheiden ympärysvallat kokevat tehtäväkseen, jopa velvollisuudekseen ja myös oikeudekseen puolustaa omaa varuskuntaansa sodan syttyessä, ja muutenkin. Heillä on ikään kuin uusperheessä Veto-oikeus. He eivät varsinaisesti vaikuta päätöksiin, eivätkä ole niistä keskustelemassa, mutta ilmaantuvat yhtäkkiä paikalle kuin ei mistään ja vetävät narusta. Heillä on täysi oikeus esittää mielipiteensä ja jarruttaa päätöksentekoa ilman syventävää tietoa aiheesta.

Esimerksi, meidän tilanteessamme on ehdottomasti Neiti Kaikkitietävän (Hantulan isosiskon) vastuu ja sydänasia puolustaa Tiivitaavin (ja jopa heidän koiransa Karvan) oikeuksia kaikissa tilanteissa. Neiti Kaikkitietävä tietää jopa Tuijaakin paremmin, mikä Tiivitaaville (ja Karvalle) on parhaaksi. Itse hän puoltaa kantaansa sillä, että ensin oli ydinperhe, siihen päälle tuli uusperhe. Uusperhe siis elää rikkoutuneen ydinperheen kustannuksella. Uusperheen vanhemman on hyväksyttävä oma epänormaaliutensa ja tehtävä tarvittavat uhraukset, jotta taataan ydinperheen lasten hyvinvointi.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että äitipuolen on kunnioitettava miehensä entistä suhdetta, puolisoa, koiraa, pianoa, vihkisormusta ja entisen puolison siteitä miehensä perheeseen. Ne ovat siellä kuitenkin olleet vuosikymmeniä, eikä uuden äitipuolen tule olettaa saavuttavansa samanlaista paikkaa miehensä perheessä. Ei, ellei hän toimi aina juuri niinkuin Neiti Kaikkitietävä kehottaa. On muuten kehotettu minua jättämään perhejuhlia välin sekä lainaamaan autoa ja muita mukavuuksia Tuijalle tarvittaessa (ilman Tuijan pyyntöä). On useasti kehotettu väistymään takavasemmalle. 

Jos mummien ja kummien (tämä käsite pitää siis sisällä nyt kaikki uusperheen ympärysvallat) rooli on ollut häilyvä ennen uusperheen yhteistä esikoista, niin se varmasti selkenee sukusinetin syntymän jälkeen. Vauvasta tulee se esine, johon kaikilla on OIKEUS. 

Piipin syntymän jälkeen kotimme toimi avointen ovien areenana, jossa oli aina ilmaista soppaa -  pöytiin tarjoiltuna, vastapaistettu pullapitko ja kahvikupponen tai viisi. Kaikki tämä siistissä silotellussa kodissa.
Hantula paiski töitä ja minä keskityin kestitsemään mummeja ja kummeja, jotka keskittyivät sylittämään vauvaa. Minulle jäi vain vaipanvaihto, ruokinta ja unettomat yöt. Ei muuta. 

Kahvikeskusteluissa minulle kerrottiin, että Tuija jätti kaikki Tiivitaavi-kilonsa kättärille (minulla ei käynyt ihan niin). Minulle lähetettiin ystävällisessä mielessä linkkejä ja Pirkka-niksejä siitä, miten saada kilot kuriin raskauden päätyttyä. Isoveli valvoi, ettei makeannälkäni pääsisi tyydyttymään. Sain jopa häälahjaksi (menimme naimisiin ristiäisten yhteydessä) kuminauhan. Siis jumppaamista varten.
Piipi oli kuulemma täysi kopio Hantulasta ja Taavista. Melkeinpä voisi luulla Tuijan vauvaksi.
Suku ei säästellyt sanojaan siinä, että heidän mielestämme me olimme aika ikääntyneet vanhemmat. Olivat huolissaan Hantulan jaksamisesta (entä minä?).
Olivat myös huolissaan Hantulan seksuaalisista tarpeista. Suvulta sain hyviä vinkkejä, miten Tuija oli menetellyt tässä asiassa. Olinko kuullut Geisha-kuulista?

T O O        M U C H      I N F O R M A T I O N !!!!

Oma äitini tuli myös kyläilemään, huom! KYLÄILEMÄÄN. Hän oli jäämässä eläkkeelle pitkäaikaiselta johtajan uraltaan. Nyt oli hänen vuoronsa nauttia elämästä ja välillä vähän lapsenlapsista. Äidilläni on siis kolme lastenlasta. Minun kaksi tyttöäni (lisäys 2017: nykyisin myös pieni poikamme Paapi) ja veljeni poika. Tiivitaavi –yhtälö suhteessa äitiini on määrittämätön. Yleensä äiti ajoittaa viikonloppuvierailunsa punaisille viikoille (Tuijan luomassa nettikalenterissa vihreät viikot merkitsevät, että Tiivitaavi on meillä). Isäni on vähän niinkuin viides pyörä. Hänen on vaikea löytää paikkaansa, tai ylipäätänsä minulle paikkaa hänen elämässään. Avioero on häpeä ja äpärälapsi katastrofi ja niin pois päin. Ei mennä siihen nyt.

Kun hetken aikaa yrittää pyörittää kauhaa sopassa, jossa on paljon perunoita, vihanneksia ja lihoja, käy se aika raskaaksi käsivarrelle.
Minun kohdalla molemmat käteni olivat jo puolirampana, kunnes nostin ne ylös. 

Ei näin.
En vaan voi elää niin, että muut siloittelevat sanat suuhuni ja tietävät puolestani. Osoittavat mieltään päätöksissäni ja antavat neuvoja, joita en ole pyytänyt.
Minä pistin huutomerkin lauseeni perään ja kauhaisin keittoa väärään suuntaan.
Kapinani ja irtiottoni aiheuttivat aikamoista eripuraa. Ei taidettu jonkun osapuolen kanssa puhua pukahtaa puoleen vuoteen ja sopasta tuli aika suolainen. Mutta suvun veto-oikeus oli viety.

En kuitenkaan kadu hetkeäkään, että tein tuon täyskäännöksen. Se luultavasti pelasti liittomme ja perheemme.
Me rakensimme pirttiimme seinät ja oven munalukolla, ikkunoihin sälekaihtimet. Keitimme oman keittomme ja kannoimme omat kilomme (kaikki edelleen tallessa). Ja niin meistä tuli ydinperhe.

Oli luotava uusi valtio ja ympärysvallat purskuroitava omille tonteilleen. He ovat ihan kivoja naapureina ja käydään vuoroin vieraissa. Vaikka sydäntäni pistää välillä huono omatunto siitä, että lapseni tapaavat mummejaan, serkkujaan ja pikkuserkkujaan yhä harvemmin, on se perheemme kokonaisuuden kannalta kuitenkin paras ratkaisu.
Kun Piipi sitten kasvaa, hän tekee omat valintansa. En ole este enkä hidaste, mutta perhettäni puolustan ja pientä punaista pirttiäni.