Uusperheopas olis ollut hyvä...

Olemme perhe, jonka lapset ovat enemmän tai vähemmän liikkuvia osia. Joskus lapsia on yksi, toisinaan kaksi ja välillä heitä on neljä plus koira. Aika ajoin huomaan  seisovani suihkujonossa tai odottavani WC-vuoroa, aivan kuin ala-asteella – lapsia on lauma. Jääkaappi on omaa iltapalaani hakiessa tyhjä. Tuulikaappi täyttyy ulontuoksuista toppatakeista. Joka toinen viikko tunnen myös tupakankatkun (tiedän, mistä takista se tulee, kuulemma kaverit tupakoivat) ja näinä viikkoina myös eteisessä roikkuu Karvan punainen talutushihna.

Kun me Herra Hantulan kanssa löimme hynttyyn yhteen, nautin toppatakkien tuoksusta ja hymähtelin iltamyöhään tyhjälle jääkaapille. Suihkujonossa jututin innokkaasti muita aamuvirkkuja. Elin suuperheen euforiaa.
Sitten toisten (tai eräiden) vessavuorot alkoivat venyä. Siltä se minusta tuntui. Kiukksuoneni aloitti pitkän ja rosoisen kasvuprosessinsa.
Olin pannut itseni alttiiksi muiden puolesta sekä asettanut omat tarpeeni taka-alalle, kuten tahansa äiti tekee lastensa puolesta. Koin vastakaiun ponnistuksiini laimeana. Sen puuttumisen tulkitsin suorastaan kiittämättömyytenä. Tunsin epäonnistuneeni ja kehitin siitä vielä huonon omantunnon. Huono omatunto sai ponnistelemaan entistä kovemmin.
Jos olet lukenut Ilkeän äitipuolen kierteestä? Tuumit varmasti, että kuvailemassani tilanteessa olivat kaikki tarvittavat ainekset tällaisen kierteen synnyttämiseen.  (Lue lisää ilkeän äitipuolen kierteestä: http://www.uusperhe.fi/ilkea_aitipuoli.htm).
Pyöritin valtavaa karusellia, jonka kyydistä lopulta putosin.

Putosin sudenkuoppaan. Sieltä kipusin takaisin karuselliini, kunnes ote lipesi taas ja putosin seuraavan kuoppaan.  Ja seuraavaan.
(Lisää uusperheen sudenkuopista: http://www.rakkaudeksi.fi/artikkelit/parisuhde/uusperheen-sudenkuopat)

Uusperhe kompuroi väkisin kuopan kautta, kun se muokkaa alleen uutta maata. Maa on hyvä tasoittaa, ennen kuin siihen vedetään kalkkiviivat ja uusi pelikenttä.

Vanhat rikkaruohot täytyy kitkeä ja sudenkuopat on täytettävä tuoreella mullalla. Tästä on vastuussa se aikuinen, joka rikkaruohot on maahan kylvänytkin tai kuoppansa kaivanut. Ennen kuin piirretään uuden pelikentän rajat, on vanha peli puhallettava poikki. Poikkivihellys on kuuluttava niin pelaajille kuin yleisöllekin.
Uuden pelin kulun määrittävät sen pelaajat, ei erotuomari, muut pilliinpuhaltajat tai katsomo. Tässä on oltava tarkkana. Joukkueen kapteenit, eli ne vanhemmat, joiden parisuhteen varassa uusperhettä kannatellaan, päättävät pelinsäännöistä. Pelaajien osallistaminen pelin sääntöjen määrittämiseen on tietysti suositeltavaa.
On muistettava, että pelaajat voivat vaikuttaa useilla pelikentillä. Tosin kapteenin on tehtävä harvinaisen selväksi, että kun pelaaja on läsnä tässä pelissä, pelaa hän myös tämän pelin säännöillä.
Peliä on vaikea seurata, saati sitten siihen osallistua tuntematta sen sääntöjä. Kun pelin säännöt sekottuvat, saattaa pallo joutua väärälle joukkueelle tai jopa pelikentän ulkopuolelle.
Mitä selkeämmät säännöt ovat ja mitä useammin niitä kerrataan, sitä helpompi liikkuvien pelaajien on asettua takaisin pelipaikalleen esim. vaihtopenkiltä palatessaan.

Kirjavalta Kanalta (lue minulta), ei pelaaminen heti luonnistunut. Alussa oli vaikea hahmottaa kentän rajat sekä tehdä ero pelaajien ja yleisön välillä. En myöskään muistanut, etten voi mielivaltaisesti vaikuttaa pelaajiin heidän pelatessa toisella kentällä. Tämä asia piti vain hyväksyä ajan kanssa. Lisäksi oli ikävää muistuttaa säännöistä, kun osa pelaajista tai penkkiurheilijoista ei niistä pitänyt alkuunkaan. Oli työlästä teettää pettymyksiä.
Altistuin filmaukselle, jota pelaajat ammattimaisesti osasivat hyödyntää uudessa pelissä. Välillä sain pallon päähäni, toisinaan huitaisin itse mailalla jota kuta toista. Ilman suojia peli oli aika raakaa, mutta suojien kanssa minusta tuli kömpelö ja etäinen. Oli vain opittava pelaamaan ja ottamaan vastaan muutama isku. Niitäkin oppii torjumaan harjoittelemalla. 

Mielestäni yleisön olisi vähintään kotikentällä pitänyt kannustaa peliämme, mutta on sanomattakin selvää, että osa yleisöstä on toisen joukkuen puolella. En voinut ymmärtää sitä. Mutta joskus yleisön ääni on osattava vaimentaa. Korva oppii siivilöimään huudoista ne kannustavat.

Sitten huomasin, että minä rohkeammin uskallan heittäytyä peliin, ihan omanan itsenäni, sitä vahvempi pelaaja olin. Juoksen sen, minkä jaksan, käyn kotipesällä lepäämässä, heitän ja lyön sekä otan kopin tarvittaessa. Joskus annan pallon lentää ylitseni tai sen tippua maahan luottaen, että joku toinen ottaa kopin tällä kertaa. Silloin jää energiaa pikajuoksuun seuraavalle pesälle. Opin priorisoimaan. Tosin vaikeaa se on edelleenkin, kun osa minusta haluaisi ottaa haltuun koko kentän.

Jos pappi olisi alttarilla lyönyt minulle kouraan uusperheläpyskän, en tiedä, mitä olisin sillä tehnyt. Olisinko selannut ja todennut, ettei istu meidän vaaleanpunaisen väriseen perheeseen vai olisinko lukenut ollenkaan? Onhan nämä pelisäännöt luotava täysin itse. 

Tosin jotain lainalaisuuksia kuuluu kaikkien uusperheiden pelikentälle. Alla seuraa lista asioista, joita olisin toivonut kuulevani, kun me Herra Hantula kanssa lyötiin hynttyyt yhteen - tai pappi olisi vähän voinut vihjaista vihkisaarnassaan... Mutta kukaan ei varoittanut, ja ehkä hyvä niin. Täällä ollaan!

Uusperheen pikaopas

1. Uusperhe on uusi ydinperhe. Muista se! 
Määrittele perheesi siten, että sen jäsenet ovat saman katon alla (pysyvästi tai osittain) asuvat vanhemmat ja lapset. Siellä ollessaan kaikki jäsenet ovat yhtä perhettä ja toisiinsa verraten tasa-arvoisia. Heitä on myös kohdeltava niin.
Ei ole sinun ja minun ja teidän -käsitteitä, vaan MEIDÄN -käsite.
Kirjavalla kanalla on neljä lasta. Vastuu vaihtelee kuitenkin yhdestä neljään lapseen, riippuen siitä, kuka on kanalassa. Tipuset eivät lakkaa olemasta Kirjavan Kanan katrasta, kun ovat toisaalla, mutta päävastuu tipusista on silloin myös toisaalla.

2. Perheenjäsenillä on useita rooleja. Esim. aviomies, isä, isäpuoli, äidin uusi mies, vanhempi, huoltaja ja siivooja. Osa näistä rooleista ovat itsestäänselvyyksiä, kun osa loksahtaa kohdalleen vasta ajan kanssa. Anna siis rooleille aikaa kehittyä.

3. Vanhemman rooli voi vaihdella lasten välillä. Älä yritäkään olla samassa roolissa kaikille uusperheen lapsille, uuvutat itsesi. Voit silti olla oikeudenmukainen vanhempi ja kohdella lapsia tasavertaisesti.
Uusperheen lapset ovat usein eri ikäisiä tai tulevat eri taustoista. Yksi hyväksyy uuden äitin, kun toinen ei hyväksy omaakaan.
Kirjava Kana tahtoo sanoa, että lapset ovat tervetulleita syliin tai viereen. Eri toten varttuneemmalle lapselle, jolla on pitkä kokemus biologisten vanhempien muodostamassa perheessä elämisessä, ei välttämättä uusi äiti-/isäpuoli tunnu vanhemmalle. Siitä edestä, että äiti/isäpuoli asettuu väkisin epämukavalta tuntuvaan rooliin, kannattaa kokeilla vaihtoehtoisia rooleja. Lapsen kanssa keskustelu asiasta tukee roolin löytämistä. Äiti/isäpuolen on silloin hyväksyttävä toisenlainen vanhemmuuden rooli. Se voi tarkoittaa vastuuta, ystävyyttä, luottamusta ja/tai rajoja.
Kirjava Kana sai kuulla, että "en mä tykkää sanasta äitipuoli, sä oot mulle Kana, etkä muuta". Kyllä se Kirjavalle Kanalle sopi. 

4. Äiti (ja isä) -puolellakin on oikeus räjähtää. Siinä missä jokaisessa ydinperheessä vanhemmilla on huonoja päiviä, niitä on vielä varmemmin uusperheen vanhemmalla. Onhan uusperheessä usein hämmetäviä tekijöitä tuplasti enemmän kuin ytimessä.
Äitipuolen ei ole paha, vain siksi, että päästää sammakon suustaan. Isäpuoli ei ole hirviö ja lastenkuristaja, jos hän kerran murahtaa. 
Kömmähdyksiä sattuu kenelle tahansa. Oleellista on omien virheiden myöntäminen ja anteeksipyytämisen taito. Jos vanhempi kieltää virheensä, on se lapselle hämmentävää. Kun vanhempi uskaltaa myöntää omat puutteensa, hän viestii lapselle, että virheitäkin saa tehdä.


5.  Sovi uusperheen arvot. Keskivertoisessa parisuhteessa puolisot ovat tapailleet toisiaan pitkään ennen perheen perustamista. Heidän arvomaailmansa ehtivät kuroutua yhteen yhteisellä taipaleella. Kun kaksi perhettää lyödään äkillisesti yhteen, parhaimmassa tapauksessa perheessä on kaksi settiä arvoja ja normeja. Kun toisen arvomaailma on epäselvä, on vaikea ymmärtää ja tulkita tämän käytöstä. Syntyy helposti väärinkäsityksiä.
Kirjava Kana listasi tärkeät asiat paperille, joita Hantula sitten kommentoi. Hantulalle ei ollut tärkeää käydä vatsa-peppujumpassa, kun taas Kirjava Kana listasi sen Top vitoseksi arvokkaissa asioissa. Kun Kirjava Kana väänsi rautalangasta Hantulalle, että sietää tämänkin katsella Kanan jumpalla pinkeytettyä pyrstöä pikkumustassa, niin Hantula vapautti tiistai-illat Kanallensa jumppatarkoitukseen. 
Arvot voivat toki olla muutakin. Mikä on perheenne lahjapolitiikka? Juhlitaanko nimipäiviä ja kissanristiäisiä? Syödäänkö pikaruokaa ja kuinka usein? Millaiset nukkuma-ajat toivotaan? Saako alle 7 vee katsoa 7vee kiellettyjä elokuvia? Kuinka usein ja tarkasti siivotaan?

Eräs fiksu herra kerran pyysi Kirjavaa Kanaa katsomaan kalenteriinsa. Olivatko siellä Kanalle arvokkaat asiat edustettuina? Kuinka paljon aikaa Kana oli varannut arvokkaalle tekemiselle?

Vastaus kuului, että luvattoman vähän. Sitä seurasi kalenterinsiivous –  ja  perheriita, mutta se oli sen arvoista! Nyt Hantulassa on määritetty perhearvot.

6. Säännöt selviksi. Kaikille. Kirjava Kana pisti pystyyn perhekokouksen, jossa laadittiin perheelle säännöt. Ne kiveen kirjattiin ja seinälle naulattiin. Ja niihin palattiin, kun niistä poikettiin.

7. Parisuhdeaikaa kalenteriin. Ei ole mitään tekosyitä, miksi parisuhteelle ei saisi luoda aikaa. Kirjava Kana ja Hantula merkkasivat punakynällä kalenteriin viikonlopun ja kaksi arki-iltaa kuukaudessa. Niissä paikoissa luki: Lastenhoito. KK+HH= Totta. 
Jos näitä aikoja ei olisi kalenteroitu jouluna jo kesään asti, ei olisi todennäköisesti tullut parisuhdeaikaa, eikä myöskään perheenlisäystä.

8.  Lapsikohtaista aikaa. Lapset tarvitsevat aikaa äidin, isin, äidin puolison ja isin puolison kanssa. He haluavat tietää olevansa tärkeitä, ja kuulla sen uudelleen ja uudelleen – ja vielä kerran uudelleen. Kun uusperheessä jäseniä on paljon ja pitäisi löytyä perheaikaa, lapsiaikaa, bonuslapsiaikaa, sitä parisuhdeikaa (katso vaikka kohta 7) ja kuuluisaa omaa aikaa, niin ei kyllä ainakaan jää työlle aikaa. 
Mutta tässä ei ole kysymys PALJOSTA. Lapsi vaatii oikeastaan aika vähän aikaa ja huomiota verrattanu aikuiseen. Pienet hetket, läsnäolo, iPhonen tai iPadin sulkeminen ja keskittyminen lapseen vie vähän ja antaa paljon. Näin työllekin jää aikaa.

9. Ota lapsi syliin. Älä odota, että kaikki lapset kipuavat sinne automaattisesti. Jos sinut tyrkätään pois, halaa uudelleen. Pidä hyvänä. Astu mukavuusalueesi ulkopuolelle, ja kerro, että välitä. Fake it ’till you make it. Se kannattaa. 
Ei kukaan käskenyt sinun rakastaa puolisosi lasta kuin omaasi, mutta voit silti osoittaa hellyttää ja kertoa, että välität. Tulet huomaamaan, että saat niin paljon takaisin. Muista kuitenkin, että tämä vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä.

10. Ota elämääsi lähtökohta, jossa kaikki ihmiset ovat hyviä ja tarkoittavat hyvää.
Usein tulkitsemme muiden teot väärin, kun tarkastelemme niitä vain yhdeltä kantilta. Jos toisen käytös satuttaa meitä, on ensin hyvä tehdä vaikutusanalyysi: Mikä tämän teon vaikutus on minuun ja rakkaimpiini?
Jos vaikutus on suuri tai keskisuuri, keskutele asiasta asinaomaisen kanssa. On tärkeää pystyä ilmaisemaan omat tarpeensa ja tuntemuksena, jotta ne eivät ne pääse patoutumaan kiukuksi tai katkeruudeksi.
Sinulla on AINA oikeus kysymykseen, eikö vain? Vastapuoli on vastuussa omista tunteistaan, mikäli kysymys herättää ihmetystä tai ei-toivotun reaktion.

Jos teolla on vain pienehkö vaikutus elämääsi, kannattaa harkita, antaako asian mielummin olla. Jos pienet teot kuitenkin esiintyvät usein, on niille laitettava stoppi. Uusperheessä ei kannata jättää asioita hampaankoloon. Ne ei eivät yleensä häviä itsestään ilman mainintaa.
Jos teolla ei ole vaikutusta sinuun, etkä sinäkään siihen voi  vaikuttaa, on asia jätettävä omaan arvoonsa. Kaikkeen ei voi puuttua. Joskus on vain annettava muiden tehdä virheet ja antaa heidän itse oppia niistä.
Kirjava Kana ei voi mennä kotkottamaan muiden pelikentille. Voi tulla vaikka kukkotappelu.
Toisen satuttavaa käytöstä voi myös yrittää selittää eri näkökulmista. Ehkä käytöksellä on kuitenkin jokin hyvä tarkoitusperä? Kuka siitä saattaa hyötyä?
Sairas, haavoittunut tai huonosti voiva ihminen on asia erikseen. Sellainen ihmisen käytösmalli on hyvä oppia tunnistamaan ja pyrkiä torjumaan sen vaikutus itseensä. Uusperheen pelissä suojavarusteiden käyttö on tarvittaessa sallittua ja jopa suositeltavaa.
Älä anna muiden ajaa sinua vaihtopenkille, jos muuten tunnet olevasi pelikunnossa!
Tähän viimeiseen kohtaan sisältyy myös vinkki, että älä turhaan lähde kommentoimaan muiden peliä tai vastapuolen pelaajia. Pelikenttien vertailusta et hyödy millaan lailla. Keskity oman pelikentän huoltamiseen ja  hei – nauti pelistä!

Kirjava Kana kiittää lukijoita ja jatkaa tarinoitaan ensikeralla.
Kommentteihin saa lisätä jatkoa ylläolevalle listalle: Mitä ohjeita antaisit uusperheelle?