Uusperheen catch 22

2+2=22

Uusperhe on kaksi ydinperhettä, joista osa on yhdistynyt. Perhe on pienimmillään kolme henkeä, parhaimmillaan ehkä 22.

Kantaperheiden yhdistyneestä osasta muodostuu uusi ydin, uusperheen ydin. 

Kantaperheiden jämistä tulee niistäkin omat ytimensä, mahdollisesti myös uusperheet. Lopputulos voi huonoimmillaan olla yksi nalkuttava exä ja parhaimmillaan uusperheiden yhdyskunta. 

Ei me oikeesti olla näin
kauniitaja rohkeita

Osalla lapsista on yksi koti, toisilla kaksi.
On ehkä yksi lähikoti ja toinen etäkoti. Riippuu, miten lapsen viettämä aika jakautuu kotien välillä.
Tai missä lapsi itse määrittää kodin olevan - yksi paikka tuntuu kodilta, toinen ei.

Hantula-Kanalassa uusi ydin tarkoitti alussa kolmea nuppia.
Minä, Hantula ja Pauliina olimme ydinperhe.
Tuijalla ja Tiivitaavilla oli oma ytimensä. Tiivitaaville me olimme etäperhe ja he meille satelliitteja.
Peli oli selkeä.

Viime syksynä siirryimme vuoroviikkojärjestelyyn. Tiivitaavi luopui satelliittiroolistaan ja sai kaksi pysyvää tukikohtaa.
Alkoi takkuilu.

Uusperheen kakskakkoset

Tuliko tänka-på?

Tiedätkö, mikä on Catch 22?
En minäkään tiennyt, ennen kuin uusperheilijäksi ryhdyin.

Wikipedia määrittää sen näin;

"A catch-22 is a paradoxical situation from which an individual cannot escape because of contradictory rules."

Helvetin osuvasti sanottu.


Alla kuvaan muutamaa uusperheen paradoksaalista tilannetta, joissa mikään ratkaisu ei ole hyvä. Ei pakotietä, mutta tasapainottelua miinaisella maalla.

Catch 22 numero 1: Väkipakolla viiskyt-viiskyt vai ei?

Taaville viikko äidistä erossa tuottaa tuskaa. Ja sitä myötä meille.

On enemmän sääntö kuin poikkeus, että Taavi keskeyttää meillä vietetyn viikon. Muussa tapauksessa hän laskee tarkasti öitä siihen , "kunnes pääsee kotiin”. Aamuin illoin. On illalla pettynyt, kun öitä on edelleen sama määrä kuin aamulla.
Taavin emotionaalinen koti on Tuijan luona.

Siis kumman kaa?

Äitipuolen (kanan) kanta asiaan on se, että asiassa kuultaisiin lasta.
Biologiset vanhemmat (Hantulat) näkevät uuden järjestelymme lapsen oikeudeksi viettää yhtä paljon aikaa molempien vanhempiensa kanssa.

Aina on joku olkapäällä lohdutettavana, Taavi tai sen isä.

Catch 22 numero 2: Pelitarkkuutta vai pelitilaa? 

Tiivin kohdalla viikkojärjestely on otollinen.

Kun äidin kanssa syntyy sanaharkka, pääsee meille helposti seuraavalla junalla.
Kun isän tai kanan kanssa ei pelitä, niin täältä menee myös junia pois.

Näiden tilanteiden sattuessa;
Pitäisikö 14-vuotiaalle tuittupäälle olla avaamatta ovi ja käskyttää takaisin? 

Äitipuolen (kanan) mielipide on se, että ovi aina avataan ja olkapäätä löytyy. Kyynelet pyyhittyä lapsi passitetaan takaisin sinne kotiin, johon kalenterin viitta osoittaa.
Biologisen äidin (edelleen kanan ja 17-vuotiaan tytön äidin) mielipide on se, että lapsella täytyy olla kotiinsa vapaa pääsy.
Biologisen äitin (Tuijan) mielipide vaihtelee sen mukaan, mihin suuntaan hänen henk koht kalenterinsa viittoo.
Biologisen isän (Hantulan) mielipide on se, mitä mieltä äitipuoli on. Ei uskalla muuta.
Biologisen isän (Herra eXän) ovi ja puhelin ovat yleensä kiinni.

Yritä nyt sitten luoda johdonmukaisuutta tähän peliin. Lapselle jää pelitilaa joka tapauksessa.

Catch 22 numero 3: Sormien läpi vai sormiote?

Kun on kaksi kotia, on myös kahdet säännöt. Tyypillisesti yhdessä hieman tarkemmat ja toisessa löysemmät. Tämä on hyvin hämmentävää.

Jos äiti lähettää mukaan karkkipussin, vaikka isän luona ei ole karkkipäivä, tuleeko karkkipussi takavarikoida?

Äitipuoli väsyy, kun samasta asiasta on toistuvasti otettava sormiote.
Biologinen äiti on antanut karkkipussin lohdukkeeksi. (Helpottava lääke myös huonoon omaantuntoon!)

Entä karkkipussin tapaisia asioita tuppa olemaan iso määrä?  Älylaitteet, rahankäyttö, kengillä kävely sisätiloissa ja kaikki muut, josta olen jo kirjoittanut.

Hantulan mielestä otetaan sormiote.
Minä vaan olen niin kyllästynyt aina olemaan natsimutsi.
Ei se Tuija opi.

Catch 22 numero 3: Yhteistyö vai yksityisyys?

Jos tekisimme exän kanssa hieman enemmän yhteistyötä kuin kuukausittaiset YV:t (YhteisVanhemmuus -kokoukset, niistä lisää täällä) saisimme kurottua kahden kodin siirtymäväliä kapeammaksi.
Helpottaisi, kun molemmissa ytimissä sävelet olisivat selvät ja samat.
Kaikki olisimme natseja, tai ei kukaan.
Sormiotteessa oli useammat sormet, tai ei kenekään.

Toisaalta tahtotilani on pitää exä mahdollisimman loitolla ja minimoida kontkaktoiminen vain välttämättömiin asioihin. Yksityisyys uusperheelle on vähintään yhtä tärkeä kuin ydinperheelle.

Yhteistyö toisi turvaa, mutta tukalia paikkoja. Vain uusperhe voi ymmärtää, mitä tällä tarkoitan.


Yksityisyyteen liittyy toinenkin dilemma;

Catch 22 numero 4: Säästellä vai sanoa?

Uusperheessä on otettava huomioon, että perheen asioista ollaan kiinnostuneita ja keskustellaan perheen ulkopuolella, yleensä enemmän kuin normiperheen kohdalla.

Täytyykö varoa sanojani?
Voinko kieltää lasta puhumasta perheemme asioista toisessa kodissaan?
Suljenko korvani, kun lapsi kertoo arkoja asioita, jotka selvästi kuuluvat sinne toiseen kotiin?

Uusperhe on jatkuvaa asettumista tulilinjalle. Yritä siinä sitten elää normaalisti.

Selvät sävelet

Mitä enemmän perheen elämää normalisoi, sitä paremmin lapsi oppii talon tavoille. Kun perheessä toimitaan aina tietyllä tavalla, siirtymävaihe on lapselle selkeämpi. Eteiseen astuessaan hän muistaa: "Ai niin, täällä näin". Ja jos ei muista, on vanhempien tehtävä kerrata säännöt ja pysyä johdonmukaisina.

Kahden kodin välille voi luoda johdonmukaisuutta siten, että molemmissa kodeissa on selvät sävelet, vaikkakin eri sävellaji.
Tärkeintä on, että uusperheessä uuspari säveltää yhdessä.
Jos toinen määrää rytmin niin toinen melodian, mutta niiden on soitava yhdessä.

Kun tehdään päätös, se tehdään yhdessä ja siinä pysytään.
Jos yhteinen päätös ei ole tilanteessa mahdollinen, paikalla oleva vanhempi tekee päätöksen, miten puoliso puoltaa näitäkin päätöksiä. Muuten syntyy riitasointu.
parhaaksensa näkee. Kaikki päätökset eivät aina ole parhaita, mutta on tärkeää, että

Me yritämme YV:ssä sopia lähtökohdat, eli nuottiavaimen paikan ja tauot. Ja mitä niiden välillä tapahtuu, kuuluu sille perheelle, mikä kalenterissa lukee.

Selvät sävelet! Päivän kappale tässä ja alla sanat:

En mä tahdo olla pelto, jota raivaat väkisin
Se kaikkein kantoisin ja kivisin
Sillä hullu kai hän on, joka rehkii silloinkin
kun leivän voisi saada helpommin

Enkä tahdo olla sulle pelkkä pakkotyömaa vain, 

missä kiroillen sun täytyy uurastaa

Siksi lähteä sä voit jo tänään aivan luvallain,
naama nurinpäin et luokse jäädä saa

Selvät sävelet
Sen kun kävelet
Tässä auki on ovi

Selvät sävelet
Sen kun kävelet
Jollei seurani sovi

En mä tahdo olla sormus, joka jossain lojuu vaan
Ja jota et sä suostu kantamaan
Miksi olisin vain kahle, joka kättäs kiristää,
joka estää näkemästä elämää

Ja jos olen sulle portaat, joita väsyt nousemaan
tässä yksi neuvo ihan ilmainen
Etsi kämppä, jossa portaita ei ole ollenkaan,
sulle paremmin se sopii myönnän sen

Selvät sävelet
Sen kun kävelet
Tässä auki on ovi

Selvät sävelet
Sen kun kävelet
Jollei seurani sovi