Iltasoitto

Meillä on ollut hyvä päivä. Aamiaiseksi paistettiin lettuja, me kaikki kuusi yhtäaikaa keittiössä.

Keittiö on kyllä sen näköinen, että siellä on ollut Kanalan mestaruuskisat siitä, kenellä lentää korkeimmalle. Kiinniottaminen oli tässä kisassa toisarvoinen seikka.

Olikohan niin, että Pauliina taisi viedä voiton heitossa ja Taavi syönnissä. Vai oliko se Piipi?

Oli niin tai näin, niin ulkopuolelta tarkkaileva olisi saattanut saada melko idyllisen kuvan uusperheemme pyhäaamusta. Siitä olivat riidat ja konfliktit kaukana sekä hymy herkässä ja suu täynnä itse kullakin. (Päätin olla välittämättä keittiön siivosta.)

Lähdimme yhteiselle kävelylle, edelleen kaikki kuusi, ja siellä saimme idean poimia pajunkissoja. Siitäkin onnistuttiin kyhäämään kipailu (Hantula on entinen kiekkomies ja valmentaja, niin meillä kilpaillaan vähän kaikesta). Niinpä meillä on nyt monta kourallista pajunoksia tuossa terrassilla.

Edelleen perheidyllin ytimessä suunnistimme kaupan kautta kotiin. Ostimme ruokakassin lisäksi höyheniä, silkkipaperia ja paperikarkkeja. Karkit oli syötäväksi ja niiden paperit koristeiksi.

Iltapäivä meni olohuonetta sotkiessa. Meillä oli ohjelmassa kokoperheen pääsiäisaskartelu.
Koska askarteluaihe oli helppo, touhumme sujui mutkitta. Tämän kilpailun voitti Tiivi, joka väsäsi hienoimmat pääsiäisvihdat. Taavi teki niitä eniten ja meinasi loukkaantua, kun häntä ei valittu voittajaksi. Taavin vitsat tunnistaa siitä, että niissä on yksi sulka. 

Taavi unohti pettymyksensä, kun Hantula ehdotti, että jospa TÄNÄÄN olisi SE päivä, kun mennään kaikki Jumbon Raxiin. ”Joo!”
Minulle illan evakkojärjestely sopi  hyvin ottaen huomioon, miltä keittiö (ja nyt olohuone/ruokailusali) näyttivät! Tekosyy työntää sivousta tovi tuonnemmaksi.
Lähdimme kahdella autolla, sillä jopa kasvissyöjä Pauliina arveli, että kasvispizza tänään kelpaa.

Lukuunottamatta nälkäisten kinastelua paikkojen valinnasta, yhtä kaatunutta kokista ja Pauliinan löytämää katkaravun pyrstöä kasvispizzasta perheemme ruokailu sujui loistavasti.

Nipistin itseäni, koska tämänkaltainen perheidylli on meille harvinaista herkkua. 

Kohta 18-vuotiasta poikakaverilla varustettua naisenalkua on vaikea taivutella ylipäätään mihinkään perheaktiviteettiin.
14-vuotias ei saa yhtä paljon päätösvaltaa, mutta jää kyllä kotiin, kun saa siihen mahdollisuuden.
Loppukädessä on hyvin hankala löytää tekemistä, joka yhtäaikaisesti soveltuisi 12- ja 1,5-vuotiaille. Lastemme ikäero näkyy siinä, että 18v ja 14v ovat itseään viihdyttäviä, kun taas 1,5-vuotias tarvitsee viihdyttäjän, mutta ei vaadi kummoisia puitteita lystinpitoon. Haastavin tapaus on 12-vuotias.

Taavin vahvuuksiin kuuluu innostuneisuus, positiivisuus ja sosiaalisuus, mutta ei pitkäjänteisyys. Taavi aloittaa helposti uusia harrastuksia ja aktiviteettejä, mutta lopettaa ne myös yhtä helposti.
Taavia varten on hankittu lätkäkamppeet (kahta kokoa, kaksi aloitusta), tennismaila, rummut ja piano. Kiinnostus on lopahtanut äkkiä. Tuijalla on tarkat periaatteet sen suhteen, ettei lasta saa painostaa epämiellyttäviin tehtäviin tai tilanteisiin. Kunnioitamme sitä.
Viimeisin villitys on lumilautailu. Muuten ihan hyvä, mutta kukaan muu perheenjäsenistämme ei laskettele.

Tänään Taavillakin oli hyvä päivä. Hän on toivonut, että tehtäisiin enemmän perheen kanssa, ja niin tehtiin.

Kävin äskettäin suukottelemassa Piipin ja Taavin ja sitten heittämässä hyvät yöt Tiiville ja Pauliinalle yläkertaan.
Portaita laskeutuessani kuulin vaimeaa, itkunsekaista puhetta. Ahaa, Taavi on puhelimessa, tuumin.

”Äiti, kun mul on sua niin ikävä. Saanks mä tulla kotiin? Tää ei tunnu kodilta, ja ei oo ikinä mitään tekemistä ..... no ei ne vaan keksi sellaista mulle eik niil oo aikaa. Äiti, mä haluun tulla kotiin. Saanko? Saanko pliis?”

Puolen tunnin sisään näen keittiönikkunasta auton valot, kun Tuijan bemari kaartaa pihallemme.

”Tulin hakemaan Taavin kotiin. On niin pieni vielä, että ei saa pakottaa, kun ei kerta viihdy.”

Näissä tunnelmissa nukkumaan.