Kertomus naisen käytöksestä - Exän nyxä

Tulin jätetyksi viisi vuotta sitten.

Herra (e)Xän kanssa oli yhteistä taivalta takana yli 15 vuotta. Yhteinen saavutuksemme on ihana Pauliina,  tuolloin 14 vee. Pauliinalle ei tullut toimestamme pikkusisaria, ainoastaan kolme keskenmenoa.

Meillä oli hyvä elämä. Koulutus, vakityö, rivitalon pääty ja puutarha.

Sitten Herra (e)Xän työpäivät pitenivät. Hän osti uusia, värikkäitä (ja kalliita) kalsareita. Hän alkoi käydä lenkillä ja kiinnostui äkillisesti ruoanlaitosta.
Kuvioon tuli kuntosali. Tarvitsi omia harrastuksia ja päämäriä elämässä.

Aluksi suljin silmäni kaikilta klassisilta toisen naisen merkeiltä. Sitten kun padista ja puhelimesta vaihtuivat salasanat, otin asian puheeksi. Herra (e)X ei ole jättäjätyyppiä, vaikka pettäjätyyppiä kylläkin. Minulle jäi likainen työ.

Herra (e)X ei kahta käskyä tarvinnut, kun pyysin häntä pakkaamaan tavarat.
Varttitunnissa oli tavarat pakattuna ja hänen uusi kotinsa kuntosalin yläkerassa. Siellä oli myös kuntosaliohjaaja Even yksiö.

Otin kaiken mahdollisen selville Evestä. 
Eve teki sen helpoksi, sillä hänellä oli avoin FB-profiili ja kuntoilublogi. 

Ensimmäinen tyrmäävä löydökseni oli, että sinä vuonna, kun meidän liittomme Herra (e)Xän kanssa kauriutui, Eve täytti 20 ja minä 36.

Even blogi oli täytetty exäni kuvilla, jo kuukausien takaa. Alussa kasvot peitettyinä, mutta myöhemmin kasvojen kera, aina samassa lenkkipuvussa. Lenkkipuvussa, jonka MINÄ olin rakkaudella ostanut hänelle vuotta aiemmin. 

Facebokisssa Eve hehkutti rakkauttaan ihan avoimesti sen jälkeen, kun Herra (e)X muutti hänen yksiöönsä.
Minä onneton seurasin jokaista päivitystä. Selasin läpi Even profiilin useita kertoja päivässä. Havaitessani muutoksia, soitin aina jollekin hätäkontakteistani, eli ystävistäni, jotka suostuivat kuuntelemaan sitkeää valitustani. Jokainen pieni liike oli analysoitava tarkasti. Se, että Even uudessa profiili-selfiessä oli siniset korvikset, saattoi tarkoittaa, että Eve on surullinen, ja pian exäni muuttaa takaisin kotiin. Sininen on SURUN väri. 

Ennen kaikkea halusin kuulla hätäkontakteiltani, että olen Eveä kauniimpi, kypsempi ja fiksumpi. Minä olen ÄITI, Eve ei. Eve oli vaan pikkutyttö. TEINI!

Menin jopa niin pitkälle, että pimeän tullen vakoilin Eveä kuntosalin ikkunan takana. Varjostin häntä kauppaan. Todistin, että hän osti Apteekista tamponien, vitamiinien ja suihkugeelin lisäksi liukastusnestettä! Tunsin jopa vahingoniloa. Minä en ollut liukasteita koskaan tarvinnut.


Seurasin Even kaupankäyntejä ja muuta toimintaa. Niitä kertoja en seurannut, kun Herra (e)X oli mukana. Se sai vatsani kääntymään ylösalaisin ja iski aina viheliäs vessahätä.

Eve oli mielessäni koko ajan.
Nähdessäni punatukkaisen naisen, jähmetyin paikalleni. Kun näin vihreän takin kipuavan edelläni ratikkaan, tunsin vahvaa tarvetta sylkäistä päälle.
Vihasin kaikkia punapäitä ja vihreätakkisia, ja kaikkia liukastusnestettä tarvitsevia.
Vihasin Eveä, exääni ja elämääni.
Tai en vihannut Herra (e)Xää. Olisin vaan halunnut, että hän olisi tullut takaisin.

Syyllistyin luurijuoppouteen. Kun join (ja join paljonkin), tekstasin Herra (e)X:lle kaikkea maan ja taivaan väliltä. Eve saa kiittää onneaan, että hänellä oli pre-paid (ja siten salainen) liittymä.
Milloin olin korvia myöten rakastunut ja valmis antamaan anteeksi, milloin olin kiihottunut ja panon tarpeessa, milloin olin surunmurtama ja milloin vihainen hullu psycho-bitch-from-hell.
Parhaimpina (tai pahimpina) iltoina lähetin yli 50 viestiä, kunnes huomasin, että exä ei enää lukenut niitä. Sitten yritin soittaa ja puhuin pitkiä pätkiä hänen vastaajaansa.

Pauliina oli ainoa toivonlähteeni, joten keskityin hänen ”puolustamiseen”. Tein Pauliinasta suuren numeron.
Hän ei voinut mielestäni vierailla Even yksiössä, eikä tavata Eveä ollenkaan.
Herra (e)Xän oli tultava meille kotiin tapaamaan tytärtään. Tai tehdä se jossain julkisella paikalla, jossa minä pystyin seuraamaan tapahtumien kulkua.
Esitin, että Pauliinan tulee tavata isäänsä vähintään kolmena iltana viikossa usean tunnin ajan ja Herra (e)X:n on nukuttava meillä lauantaisin.
Herra (e)X jopa suostui näihin vaatimuksiin (!!!), ja se antoi minulle oivan tilaisuuden tehdä itsestäni naurettavan.

Kulutin tunteja (ja palkkani) uusien alusvaatteiden ostoon. Kävin brasiliaisessa vaksauksessa ja värjäytin tukkani punertavaksi. Aloin kihartaa sitä kuten Eve. Ostin jopa vihertävän takin.
Mutta Herra (e)X ei vilkaissutkaan minuun.

Kun nämä toimenpiteet eivät auttaneet, järjestin tilanteta, jossa "vanhingossa" kävelin suihkusta alasti Herra (e)Xän ollessa paikalla. Laitoin hänen lempiruokaansa, jälkkäriä. Ostelin tuoksuja ja kravaatteja, jollaisiin Evellä ei olisi varaa (ei kyllä minullakaan. Visa vinkui).

Sitten, kun sekään ei auttanut, jäi ainoiksi aseikseni kynnet ja hampaat. Minusta tuli väkivaltainen juoppohullu.

Siitä seurasi, että seuraavaksi sovimme Pauliinan tapaamisista virkamiehen kanssa.

Oikeastaan hyväksyin Even olemassa olon lopullisesti vasta erään kopiokone-episodin jälkeen (episodista lisää tässä blogissa).

Nykyisin Even ja minun välimme ovat ihan hyvät. Näen hänet sporttisena, pirtsakkana punapäänä, söpöillä pisamilla varustettana. Hän on mukava, viaton, söötisti lapsellinen ja ylikiltti. Toisinaan hän on vähän hupsukin ja herättää minussa suurta sympatiaa.
Luojan kiitos, ettei minulla ollut vaikeimpina aikoina Even puhelinnumeroa.
No, mitä nyt yhden viestin lähetin Facebookissa. Sen jälkeen hän blokkasi profiilini.
Herra (e)X selvensi jälkikäteen, että Eve ymmärtää, kuinka pahalta minusta tuntuu ja osaa asettua facebook viestini yläpuolelle. Ollaan niinkuin sitä ei olisi lähetettykään. 

Anna mun kaikki kestää!

Eve ei ole syypää minun ja Herra (e)Xän eroon. Herra (e)X on itse vastuussa omista päätöksistään.
Oikeastaan Even ilmaantuminen elämääni on opettanut minua. Jouduin kohtaamaan omat tunteeni ja niistä ne kaikkein karmivimmat.
En tiennyt, että voisin tuntea niin hurjan paljon vihaa ja haluta vahingoittaa toista ihmistä.
En tiennyt voivani alentua täysin pähkähulluihin tempauksiin tai käyttäväni Pauliina pelinappulana. Niin kuitenkin tein. Ja lopulta hankin apua.

Eve on silmissäni edelleen hyvin nuori ja siksi myös ymmärrän myös hänen itsekkäät tarpeensa. Eve on Pauliinaa vain muutaman vuoden vanhempi, eikä hän näe Pauliinaa vastuullaan olevana lapsena. 

Vaikka Pauliina ei pääse mukaan Even ja Herra (e)Xän lomamatkoille tai perhejuhliin, yhdestäkään synttäri - tai joululahjasta Pauliina ei jää paitsi.
Kaksi kertaa vuodessa hän saa isän ja Even allekirjoittaman lahjakortin Stockalle.

Silloin teemme perinteisen äiti/tytär -retken keskustan Stokkaan. Pauliina saa ison kasan vaatteita ja meikkejä, ja loput rahat kulutamme yläkerran kahvilassa. 

Pauliina ei paheksu (eikä syytä) Eveä, ihme kyllä, sillä en säästellyt hänen korviaan pahimpina aikona. (Exä tyypeistä lisää tässä blogissa. Arvaa, mikä minä olin???)

Pauliina on kuitenkin äitiään fiksumpi versio.

Onneksi maailma on paranemassa.


Hyvää Naisten päivää kaikille hulluille ja hupsuille, varsinkin punapäisille naisille!