It’s my way or the high way - Uusperhe kulttuurien sulatusuunina

Alussa toisen elämä on eksoottista ja hienoa. 

Hantulalla oli upea talo, antiikkiset huonekalut, osa-aikainen koira ja hän kuunteli bluessia.

Minun (ja Pauliinan) koti oli ikean katalogin nauruversio, me liikuimme etupäässä jalkaisin ja/tai ratikalla. Meillä oli tili tyhjänä kuun keskivaiheilla ja silloin syötiin pakastettuja jätteitä. 

Harrastimme kirppisdyykkausta, niin netissä kuin ihmisten takapihoilla.
Elämäntyylissämme ei ollut muuta valitettavaa, kuin että rajalliset mahdollisuutemme matkailuun harmittivat välillä.

Emme me uuden elintasomme myötä luopuneet kirppisharratuksestamme ja vieläkään en osaa heittää ruokaa roskiin. 

Hantula hankki kakkospakastiminen autotalliin jätevarastoani varten. Pakastan ylijäämän ruoasta annoksina purkkeihin. Nälkäisille nuorille on siis ruoka-automaatti avoinna 24-7.

Matkustelemisesta sen verran, että emme harrasta sitä nykyisin sen enempää kuin entisessä elämässämmekään. Tosin eri syistä. (Lupaan kirjoittaa erillisen blogin siitä, miksi uusperheet eivät matkustele...) 

Kulttuurien törmäyskurssi oli molemminpuolinen. Kun honeymoon kausi oli ohi, aloitimme täysrähinän.

Alla top 10 lista ärsytyslista Hantula-kulttuurissa

1. Omenan syönti. Hantulassa omena syödään vain osittain ja loppu päätyy roskiin. Kanalassa tällaista ilmiötä kutsutaan haaskaukseksi. Omenan voi paloitella ja loput palaset taltioida esim. salaattia varten. Hieman rusehtunutta omenaa VOI vielä syödä, Hantula on toista mieltä.

2. Roskien lajittelu tai sen puuttellisuus. Jos kanalassa kierrätyksestä tehtiin taidetta niin Hantulassa sellaista käsitettä ei tunnettu. Nyt kuljetaan kultaista keskitietä, ja kesäksi on suunnitteilla komposti.

3. Kauppareissujen määrä. Kanalassa kauppareissu tehtiin viikon päätteeksi ja samalla ostettiin seuraavan viikon ruoat. Hantulat pistätyivät pikkuostoksille (á 50+€) päivittäin. Tosin viikonloppuostokset tehtiin erillisenä eränä, yleensä Stockmann herkussa.
Nykyisin tässä asiassa noudatetaan Kanalan sääntöjä, kun Hantula ymmärsi, kuinka paljon Kanan malli säästää aikaa (esim. parisuhteelle).

4. Kaupassa haahuilu. Hantulalle kaupassakäynti oli seikkailu. Käteen jäi, sitä mitä sattui löytymään tai mitä sillä hetkellä teki mieli. Kanalan kauppalistakäsite oli kaukana tästä. Meillä päivän ruokalista ei vaihtunut sen mukaan, että kaupassa tuoksuu herkullinen kanankoipi. Ei, ellei kanankoipi ole supertarjouksessa. Ja silloinkin raakana. En suosi eineitä. (Ruokakulttuurishokista olen kirjoittanut aiemmin. Lue lisää blogista: Äiti tekee parempaa ruokaa kuin sä)

5. Siivooustyyli. Tuija vei siivoojan mennessään, eikä Hantula ollut ehtinyt a) hankkia uutta tilalle tai b) oppia itse siivoamaan tai c) hankkia jälkikasvulleen siivoojan koulutusta.
Kanalassa oli ja on (ja nykyisin myös Hantulassa on) käytössä käsitteet ruokasiivous, iltajärjestys, aamupetaus ja viikkosiivous.  Tässä asiassa en osannut tehdä kompromissia, olenpa sitten natsimutsi tai laittoman lapsityönteon harrastaja. Otan riskin lastensuojeluilmoituksen suhteen.

6. Kaksi peittoa. Hantulan sängyssä oli kaksi yksöispeittoa. Ne ovat ikäviä siinä mielessä, että jos nukkuu lusikassa, niiden väliin jää inhottava rako, josta tuulee sisään. Hantulan oli vaikea tottua ajatukseen yhdestä jättipeitosta. Tässä asiassa tehtiin kompromissi. Meillä on jättipeitto (ja varalta pikkupeitto sängyn alla laatikossa).

7. Kenkäpolitiikka. Kun teet itse siivoustyön, motivoi se ylläpitämään siisteyttä. Hantulassa kävi siivooja kaksi kertaa viikossa. Kengillä kävely sisällä ei siis ärsyttänyt ketään muuta kuin siivoojaa, jolla taas ei ollut sananvaltaa.
Kenkäpolitiikka on hassu juttu. Kun se on kerran iskostunut päähän yhdenlaiseksi, sen muuttaminen on hankala juttu. Tätä sotaa meillä ei ole vielä ratkaistu.

8. Koira. Ei se koira minua ärsytä, se on suloinen ja harvinaisen fiksu yksilö. Lisäksi Karva on hyvin koulutettu ja lapsiystävällinen. Minun maailmassani koira ei kuitenkaan kuulu sänkyyn eikä ruokapyötään. Tiivillä on asiasta toinen käsitys.
En käy tässä arvioimaan, kumman käsitys on oikenalainen. Käsityksemme ovat vain erilaiset.  

9. TV, puhelin ja peli-konsolit. Täytynee myöntää, että olen tässä asiassa tekopyhä. En pitänyt Pauliinalle erityistä kuria elektroniikan suhteen, kun kävin läpi omaa eroani. Sitä ennen ja sen jälkeen kyllä. Ja eritoten minusta tuli himoäiti Piipin syntymän jälkeen. Tiivitaavin älylaite -tottumukset ovat ”vapaahkot”. Laitteita löytyy joka tehtävään. Tosin Hantula-Kanalassa niiden käyttöä on jossain määrin rajoitettu. Se, mikä on tarpeeksi herättää meillä edelleen keskusteluja.

10. Tunnekieli. Kun Kanalassa kotkotettiin ja motkotettiin ja heinät pöllysivät, niin Hantulassa harrastettiin mykkäkoulua. Kun ensimmäinen kerran jouduimme vähän vakavammalle törmäyskurssille, Hantula piti minua ja Pauliinaa vähintään raivohulluina. Mielestäni Hantulat taas olivat puolestaan tunnevammaisia. Eikö asioista voinut puhua niiden omilla nimillä?
Tätä asiaa olemme työstäneet niin perheneuvolassa, yhteisvanhemmuuskokouksissa (niistä lisää täällä), lastensuojelussa kuin keskenämme. Paljon on vielä käsiteltävänä.

Jos Hantulalta pyytäisi Top 10 ärsytyslistan Kanalan väestä, niin hän vastaisi mitä kohteliaimmin ja sydämellisimmin; ”Ei valitettavaa”. Katsohan uudelleen äskeinen kohta 10, niin ymmärrät jujun.

Kahden kulttuurin kohdatessa syntyy väistämättä konflikteja. Joskus toinen kulttuuri dominoi ja siitä tulee yhteinen kulttuuri, kun taas joissain kohdissa syntyy hiertymiä. 

Kulttuurin osat - uusperheelle

nämä tarkoittavat keskeisiä keskustelun, 

kompromissin ja päätöksen alueita.

Minulle kompromissi on aiemmin tarkoittanut sitä, että molemmille konfliktin osapuolille jää hyvä fiilis. Olen oppinut, että se tarkoittaa myös tilanteita, kun molemmille osapuolille jää huono fiilis. Kompromissi tarkoittaa molemmin puolista osittaista luopumista. Mitä tärkeämpiin asioihin mennään, sitä paskempi fiilis kompromissista jää. Sen kanssa on vain elettävä. Koulutan itseäni päivittäin.

Toinen seikka on asioista puhuminen. Kulttuurien kohdatessa on niitä edustavien tehtävä tiedottamista. Toisen kulttuuria on vaikea ymmärtää tuntematta taustoja. Tässä asiassa minun oli kehityttävä kahteen suuntaan, niin tiedottajana kuin kuuntelijana.

Kolmas seikka on kahden ensimmäisen tulos; yhteisistä arvoista ja normeista sopiminen. Tällainen kirjaimellisuus saattaa tuntua hölmöltä, mutta voin luvata, että jokainen uusperhe huomaa enemmin tai myöhemmin, että se on välttämätöntä.

Luodaan meidän juttu, meidän kulttuuri. 

Lisää uusperheniksejä uusperheoppaassa.

Mukavaa päivänjatkoa!