Sä et vittu oo mun faija

Tyttäreni Pauliina suhtautui Herra Hantulan ensitapaamiseen välinpitämättömästi.
Hantulla oli kourassa minua varten hieman onneton, parhaat päivänsä nähnyt kukkakimppu. Sellainen sekavärinen. Ei ruusuja.

Pauliinalle hänellä oli mukanaan Lemmikki –lehti.
(Siis WTF!!?? Oli kyse 15-vuotiaasta stadilaisgimmasta... No ajatus on tärkein eikö vain?).

Pauliinalla oli peli kesken. Näin Hantulan varovasti pöydälle asettama Lemmikki –lehti sai ainoastaan viileän sivusilmävilkaisun. En viitsinyt vaatia kiitosta. Arvasin, että Hantulan "sudden appearance" oli arkaluontoinen asia. 

Pauliina on perinyt e(X)äni geenit, kaikella hyvällä ja pahalla.
Hän on kuvankaunis, mallinmittainen. Luonteeltaan etäinen ja viileä.
Pauliina ajattelee enemmän kuin puhuu.
Toisaalta hänen elekielensä on hyvin puolestaanpuhuva. 

Pienillä katseenkäänteillä, suun asennolla ja päänliikkeillä hän viestii tehokkaasti mielipiteensä. 

Pauliinalla on taito saada ihmiset taipumaan tahtoonsa ja jopa miellyttämään häntä.
Varauksellisuudellaan hän tekee kanssakävijän epävarmaksi.
Onneksemme tyttäreni on oikeudenmukainen ja lojaali -  valitsemilleen ihmisille.
Hän on mm. valinnut olla lojaali ex-puolisoni naisystävälle. Against all odds.

Pauliina sai vapaan pelikentän teinivuosinaan, kun minä rämmin itsesäälissä särkyvän liittoni sirpaleissa. Siitä edestä, että olisin keskittynyt esim. kontrolloimaan tyttäreni älylaitteiden käyttöä tai kotiintuloaikoja, omistin aikani, rahani ja energiani exäni takaisinmetsästämiseen.
Tein sen silloin "Pauliinan vuoksi", yeah right. 

Hantulan ja minun avoliitto merkitsi Pauliinalle sääntöjä, rajoituksia ja vastuuta. Hän oli ensi kertaa isosisko tai ylipäätään sisko, jonka tuli näyttää mallia uusille pikkusisarilleen. 
Hantula hoiti kotiportsarin hommaa, eikä hyväksynyt kotiinsa tyttäreni kaikenkarvaisia rokkarikavereita.

Hantula ei sinänsä halunnut puuttua Pauliinan kasvatukseen. Portsarin hanskaa viittoessaan hän oli enemmänkin huolissaan omaisuudestaan, jonka kohdalla pesänjako oli vielä edessä. Minun ja Pauliinan vuokrakaksion käytetty kalusto ei ollut vaatinut portsaria.
Pauliina ei tehnyt tässä eroa ja otti rajoitteet hyvin henkilökohtaisesti.

Pauliina ei välittänyt uudessa kodissa oikein mistään muusta kuin pianosta. Kyseessä oli kaunis kiiltävä Charles Walter, jonka ääni kuulosti minunkin nuotittomassa korvassa mahtipontiselle.
Pauliina oli joskus alakoulussa pimputellut pianoa musiikinopettajansa järjestämillä pianotunneilla. Charleswaltteri herätti hänessä henkiin sisäisen musikaalisen minän (isänsä perintöjä), ja hän innostui jälleen soittamisesta.
Hantula kannusti musiikillisen harrastuksen hankkimista ja auttoi meitä löytämään hyvän pianonsoitonopettajan.
Ilmeisesti sana kiersi, ja piiri pieni pyörähti. Tuija sai tietää pianotunneista, ja hyvin pian sen jälkeen piano meni pesäjakoon, Hantulan häviöksi.

Hantula parka. Piano oli ainoa häntä ja Pauliinaa yhdistävä tekijä, ja nyt sekin sai uuden osoitteen.  Pauliina ei puhunut meille yli viikkoon, kunnes Hantuli teki (kylläkin vastoin neuvoani) löysän lupauksen uudesta pianosta.

Uusi riita kehkeytyi siitä, että Hantulalla oli mielessä sähköinen ja helposti liikutettava versio, kuntaas Pauliina oli laskeskellut, että pianohalliin sopisi pieni flyygeli.

Kompromissi oli se, että Pauliina soitti Herra (e)Xälle, joka lupautui maksamaan akustisesta pianosta sähköpianon hinnan ylittävän osuuden.
Minä sain sen verran vaikuttaa asiaan, että pianolle valittiin väriksi valkoinen.

Hantula on kiltti, mutta tiukka. Pauliina arvostaa sitä kilttiä osuutta, mutta tiukan paikan tullen hän ilmaisee niin elekielellä kuin verbaalisesti, että sä et vittu oo mun faija.

Hantula on Pauliinalle isähahmo esim. silloin kun Hantula suostui laittamaan itsensä ja autonsa alttiiksi Pauliinan ajo-opetukseen, silloin kun Hantula ilmoitti kustantavansa kaikille lapsille 16-vuotislahjaksi kielikurssin (Pauliina täytti sinä kesänä 16) ja varsinkin silloin kun Hantula kannustaa Pauliina asioissa, missä minä en ole kannustuksesta niin vakuuttunut.

Alkuaikoina Pauliina yritti vetää minut mukaan tiukkoihin tilanteisiin. Hän osasi käyttää ympäripyöreää kieltä, niin että tulin ilmeisesti luvanneeksi jotain, johon en todellakaan tietoisesti olisi suostunut. Kuitenkin Pauliina mm. vakuutti Hantulalle, että minun luvallani hän sai lähteä kaverin kanssa kaksistaan Provinssirokkiin, LIFTAAMALLA.

Oli helppo vedota siihen faktaan, että minä olen nuoruudessani kerran liftannut Helsingistä Tampereelle (siis puolitutun kyydissä!).

Kun Hantula neuvoi toisin, hän ei jälleen kerran vittu ollut Pauliinan faija.

Kun minua ei enää saanut höynäytettyä, alkoivat soitot Herra (e)Xälle. Tai vielä parempaa, Evelle. Just joo. Eve oli kuulemma tarpeeksi vanha neuvomaan, mutta tarpeeksi nuori ymmärtämään. Tässä se hienous tulee; ”Niin Evekin tekisi”!
Mitä siihen nyt sanoisi ollakseen haukkumatta toisen äitipuolta...

Siinä vaiheessa, kun Pauliina jälleen kerran paukutti ovia, mutta huusikin: ”Sä et vittu oo mun mutsi enää. Mä sanon sun mutsiuden irti!”,  tippui Hantulalta kivi sydämeltä.

Hän vaan tarttui käteeni ja puristi. Me oltiin tässä sopassa yhdessä.