Bongasin Iltalehdestä parisuhde Happy Hour -konseptin ja päätin lanseerata sen miehelleni ja minulle.
Konseptin mukaisesti parisuhteelle järjestetään vähintään kerran viikossa tunnin mittainen laatuaika. Parin tulee tuona aikana keskittyä toisiinsa ja keksiä jotain parisuhdetta rakentavaa tekemistä. Tämä voi tarkoittaa vaikka pientä rupatteluhetkeä parvekkeella lämpimän kupposen ääressä.
Hantulan mielestä Happy Hour kuulosti erinomaiselle idealle. Tosin hänelle tuli siitä mieleen ihan muut puuhat:"Does it come with a happy ending?"
Koitin selittää, mistä konseptissa oikeasti on kysymys, mutta se imeytyi huonosti Hantulan kaaliin. "Mehän katsotaan yhdessä telkkua mun työvuorovapaina iltoina."
Mutta TV:n katselu ei mielestäni ole sama asia kuin aktiivinen yhdessäoleminen. Ehdotin, että kalenteroisimme tunnin viikossa unelmointiin. Valitsisimme mukavan paikan, esim olohuoneen lattialta, levittäisimme sille viltin, laittaisimme taustalle rentouttavaa musiikkia, pari kynttilää tunnelmaa luomaan. Sitten makaisimme viltillä käsi kädessä ja valitsisimme jonkun teeman, josta rakentaisimme unelmamme. Lähtisimme vaikkapa mielikuvitusmatkalle.
Hantula ei juuri mielikuvituksesta perusta ja oli yhtenä kysymysmerkkinä ensimmäistä kertaa viltillä maatessamme. Ehdotin, että lähtisimme Argentinaan, jonne aina olin haaveillut matkustavani.
"Argentinaan? Mutta eihän sinne voi ottaa lapsia? Liian pitkä matka", protestoi Hantula. Selitin, ettei tarkoituksena ollut suunnitella konkreettista Argentiinan matkaa, mutta jos mentäisiin sinne fantasiassamme ja kertoisimme toisillemme, mitä tekisimme matkalla.
Hantula nousi ylös ja käveli työhuonettaan kohden. Utelin, miksi hän lähti ja sain vastauksen, että hakee iPadin.
"Täytyy googlata Buenos Aires, en tunne sen nähtävyyksiä"
Voi pyhä jysäys tuota miestäni. Ei niiden nähtävyyksien tarvitse olla mitään oikeita.
"Mikä järki tässä leikissä sitten on, jos kerta valitaan paikka ja sitten paikasta ei saa ottaa selvää... sehän vois sitten olla vaikka Iisalmi", Hantula purnaa.
Sovimme, ettemme määrittele paikkaa sen tarkemmin, kuin että matkakohde on lämmin, siellä on biitsiä ja tanssia. Lapset eivät ole matkalla mukana.
Minä aloitan, eli K niin kuin Kana: Me saavuttais hotellihuoneeseen, jossa meitä odottais kylmä skumppapullo ja pehmeät aamutakit ja tuoreita kukkia ja hedelmiä. Ikkunasta avautuis ihana maisema merelle.
H niin kuin Hantula: Ollaanko siis järven vai meren rannalla? Eihän me siitä sovittu.
K: Ikkunasta avautuis ihana maisema VETEEN.
H: Ok. Ensitöikseni mä riisuisin mun vaimoni ja ottaisin sen hotellihuoneen peilin edessä. Se ei edes ehtis ihastella kukkia ja maisemaa...
(Olen hetken hiljaa. Tekisi mieli huomauttaa, etten ajatellut viedä keskustelua tälle tasolle, mutta toisaalta, tuo lienee Hantulan unelma...)
K: Mä kyllä ohjaisin sut sänkyyn. Ihaniin, puhtaisiin, huuhteluaineelta tuoksuviin lakanoihin. Sellaisiin, jota on vain hotelleissa. Jotka silittää kivasti säärtä.
H: Mä sun sääret nostaisin kattoon. Ja peitot lentelisi lattialle, kun mä ###### [sensuroitu]
H: #######
H: ####### ######## ####### #######.... #####...####################
K: Ja sitten me pussailtais onnellisina, kunnes huomattais, et meillä ois kiljuva nälkä
H: Voidaanko me toteuttaa tiettyjä kohtia tästä mielikuvitusmatkasta jo nyt?
K: No katsotaan... mutta nyt me kuitenkin ollaan lähdössä ihanalle romanttiselle illalliselle. Millaiseen paikkaan me mentäis syömään?
H: Päätä sinä.
K: Ookoo. No mä kyllä haluaisin jakaa lautasellisen mereneläviä. Silleen, et me voitais syöttää toinen toisiamme vuorotellen.
H: Ja sulla ei ois alushousuja
K: Mitäh?
H: Sä et olis laittanut alushousuja ollenkaan. Ja mulla vähän väliä tippuis syömäpuikot, jotka joutuisin noukkimaan pöydän alta
K: Mutta eihän Etelä-Amerikassa syödä puikoilla?
H: Mutta määrittelemättömässä paikassa syödään. Saanko mä valita jälkiruoan?
K: Joo
Tässä välissä lastenhuoneesta kuuluu itkua. Piipi näkee pahoja unia. Ryntään lohduttamaan.
Kun tulen takaisin, Hantula ei ole unohtanut jälkiruokatilaustaan.
H: ###############
K: Ööh... kai meidän sitten pitäis maksaa lasku. Sä ehdottaisit iltauintia
H: Naku-uinti kelpaa aina
K: Vesi ois ihanaa, helmiäistä, puhdasta. Se kutittelis ihoa ja touksuis ihanalle suolaiselle
H: Ethän sä tiedä, onko se makeaa vai suolasta...
K: Jos määrittelemättömässä paikassa syödään puikoilla niin siellä voi myös olla suolaista vettä...!!!!
H: Mä nappaisin susta kiinni ja ########################
K: Kuu paistais kirkkaana pimeällä taivaalla. Mä ihailtais sitä siinä kaulakkain
H: Kunnes taas ###############
Minun on pakko lopettaa mielikuvitusmatkamme siihen, että mielikuvituksessamme käymme levolle. Siinäkin kohtaa pitää käyttää sensuuria. Sensuurin keskeyttää jälleen Piipi. Nyt lohduttamaan saa mennä Hantula. Pian hän palaa vierelleni, muttei asetu enää makuulle.
K: Haluaisitko sä joskus matkustaa Argentinaan?
H: Mihin tahansa sun kanssa, kulta. Eikä meidän tarvitse kovin pitkälle tästä matkustaa toteuttaakseen unelmamme. Vai mitä?
K: Mutta jos sä saisit päättää, että mihin paikkaan mennään, niin mikä se olisi?
H: No vaikka se Argentiina, mut just nyt mä haluaisin matkustaa mun ihanan paksun vaimoni kanssa tonne makuuhuoneen puolelle. Voisin lennättää sut ja sun masun sinne selässäni.
K: Mut eikun ihan totta... mitä sä haluaisit tehdä yhdessä? Mitä meidän suhteesta puuttuu?
H: No haluaisin vähän "sitä". Kyllä sä tiedät kulta... en mä muuta tarvitse. No tietty vähän haleja ja pusuja. Mä haluan sut vaan lähelleni. Koko ajan.
Hetken mietin, että keskustelumme on ajautunut täysin hakoteille. Meillä on selvästi eriävät käsitykset Happy Hour -konseptista. Harmittaa...
Sitten hoksaan.
Hantulahan selvästi yrittää kertoa minulle jotain. Hän on juuri ottanut aran asian esiin ja kertonut, mikä hänelle on tärkeää. Minun kannattaa kuunnella häntä. Kunnioittaa hänen unelmiaan. On aika imartelevaa, että hän on mielummin kanssani vällyjen välissä kuin matkustelee maailmankolkissa. Viestin sisältö on selvä: minä olen tärkein.
Painan Hantulan suulle pitkän suukon: "Rakastan sua"
Päätän jatkaa Happy Hour -käytäntöä jatkossakin.
Olen aemminkin raapustellut parisuhdeajasta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti