Tervetuloa Tiivi

Kirjoittelin äskettäin meillä tapahtuneesta kriisistä, eli siitä kun puolisoni teini-ikäinen tytär Tiivi yllätti meidät ehdotuksella, että muuttaisi meille asumaan. Sain paljon kommentteja inboxiini asiasta. Valtavan iso kiitos niistä.

Tässä linkki ko. tekstiin: http://uusperheaapinen.blogspot.fi/2017/03/iska-ma-haluan-muuttaa-sun-luo.html?m=0

Uusperhe ja muuttoasiat jakavat mielipiteitä. Tällä kertaa onnistuin iskemään uusperhekysymysten kultasuoneen. Käsittelemäni kysymys on kaikkea muuta kuin helppo. Siispä sen tarkasteleminen monesta eri perspektiivistä on enemmän kuin tervettä ja myös hyvin tervetullutta. Aikaisempi kirjoitukseni oli rustattu täysin omasta, itsekkäästä perspektiivistäni. Nyt yritän laajentaa näkökulmaa mieheni Hantulan sekä Tiivin silmälaseihin (heillä muuten oikeastikin on silmälasit).

1. Kanan näkökulma

Aloitan kertaamalla oman, rehellisen mielipiteeni sekä tahtotilani. Näiden kahden välillä on myös selkeä ristiriita, sillä se, mitä haluan on eri kuin se, mitä uskon, että pitäisi tehdä.

Minä, Kirjava Kana, en suoraan sanottuna HALUAISI enkä KESTÄISI, että Tiivi muuttaisi meille kokopäiväisesti. Tiedän kokemuksesta, että me kaksi kovapäätä emme sovi saman katon alle. Emme ole koskaan päässeet toisiamme niin lähelle, että osaisimme käyttäytyä luonnollisesti toistemme seurassa. En myöskään aikuisena ja vanhempana ole saavuttanut sellaista asemaa, että saisin (ja osaisin) kommunikoida asiat Tiiville niin, etteivät ne aiheuta kamalaa konfliktia. Rehellisesti sanottuna "arastelen" hänen seurassaan ja pidän yleensä mölyt mahassani. Tämä on huono polku, mutta sillä ollaan. Säästelen lähinnä omia voimiani, kun hyväksyn etäisemmän roolin. Toisaalta mölyjän sulkeminen mahaan aiheuttaa mahamöykkyjä. Mutta kun (aiemmin) yritin enemmän, minusta oli tulla mielipuolinen. Oli pakko luovuttaa ja antaa virran viedä. En jaksa koko sukua vastassani enää.

Niinpä Tiivin muutto meille tarkoittaisi tasapainon hakemista. Tie sinne on välillämme vielä pitkä ja vaatisi muutaman cat fightin. Viimeisimmilläni raskaana I ain't fit for it.

Minä, Kirjava Kana, TIEDÄN, että oma tahtotilani on jyrkkä, eikä se aja Tiivin etua. Se ajaa minun etua. Jäin miettimään, mikä todella olisi Tiivin etu (siis parasta hänelle), enkä löytänyt ihan hyvää vastausta. Lapsen etu on aina turva, rakkaus ja rajat. Tässä tapauksessa turva olisi taata turvallinen olo kotona kuin kotona, rakkautta on avoin syli ja avoimet ovet. Rajat tarkoittavat sääntöjä, keskustelua ja sopimista. 

Tiivin kanssa on aiemmin käyty asumisjärjestelykeskustelu. Sovimme silloin Tiivin toiveesta, että hän vuoroviikkojärjestelystä luovutaan ja hän muuttaa kokopäiväisesti äitinsä luokse, sillä koulu ja harrastukset ovat äidin lähellä. Tiivi oli toivonut tällaista järjestelyä jo kauan, mutta Hantula ei ollut ensin suostuvainen siihen. Sovittiin myös, että Tiivin meillä viettämät viikonloput ja viikonloput sovitaan hyvissä ajoin ja muutoksista keskustellaan. Sittemmin luovuttiin suunnitelmallisuudesta.

Aikaisemminkin siis muuttojärjestelystä käytiin keskustelu, muutokset eivät tapahtuneet yhdessä yössä.

Keskustelen kyllä vaihtoehdoista ja ratkaisuista, vaikka oma tahtotilani on mikä on. Oli harmillista, että Hantula niin nopeasti nappasi luurin käteensä ja kertoi Tiiville kantamme, joka ei ollut silloin vielä lähellekään valmis. Näitä sattuu.

2. Tiivin näkökulma

Tiivi on lapsi. Kehittyvä lapsi. Nuori. Elämä kulkee välillä vuoristorataa. Aiemmin kiinnosti piano ja ponit, nyt Pokemon ja pojat.    On ihan luonnollista, että mieli muuttuu. Aiemmin ei huvittanut olla isän luona, mutta nyt se tuntuu hyvälle. 

Poikaystävä Sulo motivoi matkustamaan kouluun pitkänkin matkan päästä. Sulo peittoaa harrastuksetkin. Äiti ei anna olla Sulon luona yötä, mutta isä antaa. Sulon luota on vaikea saada iltaisin kyytiä äidille, isän luo on pyörämatka tai isä hakee. Sulo on nyt oikeesti vaan kaikkein tärkeintä maailmassa. Tiivi kestää kyllä vauvanitkut ja taaperon tinttailut isän luona, kun vaan saa tavata Suloa. Voisi ehkä auttaakin hoitamisessa, ainakin aluksi. (Tosiasiassa Tiivi ei oikein perusta pikkulapsista). 

Tiivi on herkässä iässä ja tarvitsee vanhempiaan, vaikkei sitä aina ilmaise. Nyt, kun hän kerrankin ilmaisee, miksi vastaus on jäätävä?

"Miten iskä voi sanoa ei???? Enkö olekaan tervetullut toiseen kotiini? Sehän on mun iskä, äiti ei ikinä sanoisi ei. Vaikka äidillä oos pieni yksiö, niin äiti ottais sinne vaikka viereensä nukkumaan. Äiti on paljon joustavampi. Tämä on iskän vaimon syytä! Hän ei halua minua kotiinsa. Minusta ei välitetä. Vihaan heitä ja tätä maailmaa. Rakastan vain Suloa."

Tiivi kokee ihan varmasti tulleensa hylätyksi ja ei-välitetyksi. 

(Tungen tähän omaa näkökulmaani nyt väliin, mutta väitän, että osa siitä on myös draamaa.)

3. Hantulan näkökulma

Hantula ei ole kovin pikkutarkka. Hänelle tärkeintä on liittomme, sitten lapsemme. Hänelle sopii ihan yhtä hyvin, että Tiivi asustelee meillä, no hätä. Hän tietää ja tuntee konfliktit Tiivin ja vaimonsa välillä. On tehtävä kompromissi, jossa kumpaakaan ei voi miellyttää. Vaikea tilanne, hyvin vaikea tilanne. Kuitenkin niin helppo.

Hantula on sitä mieltä, että kunhan Tiivi hoitaa koulunsa hyvin arvosanoin, ei ole väliä, missä tämä majailee. Tosiasia on, että kun Tiivi on meillä tai Sulolla, hän myöhästelee koulusta ja läksyjä jää tekemättä. Tässä kohtaa Hantula herää talviuniltaan ja murahtaa. Hän haluaa Tiivinsä Ressuun (lukio Helsingissä, sinne pääsy vaatii kovan keskiarvon).

Tiivin muutto meille olisi kuitenkin oiva tilaisuus kuroa etääntyneitä välejä teinityttären kanssa, ja Hantula uskoo omien kasvatusperiaatteidensa olevan parempia kuin Tuijan. Miksi siis ei?

Ai niin se Kana...

Kolme eri näkökulmaa - missä kulkee kultainen keskitie?

Me emme sano Tiiville ei. Hän on tervetullut muuttamaan meille. 

Muuttojärjestelyistä käydään asianomainen keskustelu lastenvalvojan kanssa. Pohditaan tarkasti, miten asuminen järjestetään, jotta Tiivi saa oman tilan ja läksyrauhan.  

Elatusjärjestelyt on sovittava uusiksi. 

Muuttoa suunnitellaan yhdessä ja sovitaan virallinen muuttopäivä. Tässä asiassa Tiivin vanhemmat ovat samaa mieltä: muutto toteutetaan kesällä. Tämä siitä syystä, että Hantula haluaa Tiivin käyvän peruskoulun loppuun ilman suurempia muutoksia ja Tiivin äidin Tuijan mielestä ei ole sopivaa, että alle 16v nukkuu poikaystävän kanssa (varsinkin kun poikaystävä on yli 16v). 

Tiivi ei ole huoltajiensa päätökseen alkuunkaan tyytyväinen, joten mykkäkoulu laajenee meidän lisäksi myös äitiin.

Muuttoa kaavaillaan kesäkuulle. Virallinen muuttopäivä on 1/7. Tiivin kalusteet siirretään sitä ennen äitilästä isilään, ja Tiivi saa käyttöönsä oman huoneen. Pikkuveli Taavi jakaa huoneen Piipin kanssa majaillessaan meillä. Se sopii Taaville, koska pelikonsolit siirretään Piipin huoneeseen.

Ennen Tiivin muuttoa sovitaan pelisäännöistä. Tämä on minulle vaikein keskustelu, mutta erittäin hyödyllinen ja tarpeellinen. 

Tuija haluaa pitää kiinni yökyläily säännöstä 16v synttäriin asti. Suostumme siihen. Tiivi muistaa, että tyttärelläni Pauliinallakin oli poikia ennen 16v päivää. Tuija muistuttaa, kuka on Tiivin äiti ja kuka päättää.

Tuija toivoo suunnitelmallista asumisjärjestelyä, haluaa sopia viikonloput etukäteen niin, että Tiivi ja Taavi ovat yhtäaikaa hänen luonaan. 

Tuija tekee selväksi, ettei hän tule keskustelemaan Taavin muutosta meille. Taavi on ja pysyy hänen luonaan. Se sopii Taaville.

Liikumme kaikki epämukavuusalueellamme. Hantula on meistä tyytyväisin - loppu hyvin kaikki hyvin. Tuija on hieman vastahakoinen liittyen tulevaan elatuskeskusteluun. Taavi on myös tyytyväinen. Tiivi on raivoissaan, sillä hän olisi halunnut muuttaa jo ensiviikolla. Hänen kiukkunsa ei laannu, vaikka muuttopäiväkin on jo sovittu.

Minä, Kana... minä olen hieman löysännyt köyttäni. Olenhan kertonut, että sopeudun muutoksiin huonoksi? 

Totta puhuen, minua hirvittää ja pelottaa ja kauhistuttaa. Ahdistaa. Vituttaa. 

Mutta tätä on uusperheen demokratia. 

Eiku härkää sarvista. Hyvä tästä tulee. Tämä on nähtävä majdollisuutena ja sitä se onkin.