Myönnän, että heilun välillä kotona pelkissä rintsikoissa ja kalsareissa. Joudun tämän tästä noloihin tilanteisiin, kun odottamaton vieras kuten pakettilähetti heiluu ikkunan takana.
Syy puolipukeutumiseeni on looginen. Olen multitaskaaja ja esimerkiksi valmistan aamupalaa samalla kun puen. Rapatessa roiskuu, joten joskus säästelen tunikan vetämistä ylleni, kunnes olen hörpännyt jo kylmenneen kahvini. Todennäköisyys, että kahvi joutuisi tunikalleni kuin että meille tulee pakettilähetys on suurempi, joten otan riskin ja heilun alusvaatteisillani, kunnes kylmä kahvi on mahassani.
Mieheni Hantula ja tyttäreni Pauliina ja Piipi ovat tottuneita kieroutuneisiin käytösmalleihini, eivätkä hätkähdä, kun näköpiiriin ilmestyy ihonvärisissä rintaliiveissä ja sukkahousuissa esiintyvä, pyöreähkö keski-ikäinen nainen. Usein papiljoteilla varustettuna. He eivät menetä ruokahaluaan. Saunovatkin kanssani. No problem.
Kuitenkin, bonusten ollessa meillä, kaunistelen käytösmallejani. Vaistomaisesti vedän tunikan ylleni poistuessa makuuhuoneestamme. Emme myöskään sauno yhdessä. Kummallista kyllä, alusta asti on ollut jotenkin sanomatta selvää, että saunomisjärjestyksemme oli seuraava: Haaleaan saunaan kipuaa ensimmäisenä minä ja Piipi, saunavuoromme lopussa seuraan liittyy Pauliina ja hän saa meidän poistuttua seurakseen Tiivin (nykyisin siis harvemmin, kun eivät enää asu meillä) ja viimeisenä vuorossa on mieheni Hantula ja Taavi. Jos olen joskus harvoin saanut Piipin nukutettua, kipuan vielä saunaan uudelleen Hantulan kanssa hetkeksi. Juomme saunaoluet ja sammutamme kiukaan.
Näin ollen alastomuudesta ei koskaan muodostunut luonnollista juttua uusperheessämme.
Puolisoni lapset Tiivi ja Taavi eivät heilu nakuina edessäni, enkä minä heidän. Ja tilanteet jossa näin on melkein päässyt käymään, sisältävät äkkinäisiä pakemisia oven taakse, nopeita ovensulkemisia tai vaistomaisia pyyhkeen tai muun suojavarusteen yllevetoja. Paikalle vahingossa sattunut katsoja kääntää osaltaan katseensa mahdollisimman nopeasti muualle. Sitten tilanne on ohi. Sydän pamppailee.
Miksi ihmeessä? Miksi häpeilemme toisiamme?
Minua eivät nuo tilanteet haittaisi ollenkaan, mutta nyt kun ollaan ajauduttu tälle uralle, käytösmallia on vaikea muuttaa.
En löydä muuta selitystä kuin että tutustumishetkellämme bonukseni olivat herkässä iässä. Tiivillä oli murrosikä aluillaan ja Taavi taas protestoi minua vastaan kaikin keinoin.
Toivoisin tämänkin asian olevan toisin, sillä esimerkiksi jo kotona oleminen on minulle epämukavaa bonusteni ollessa meillä. Tunikalleni roiskuu kahvia ja minun on vaistomaisesti pidettävä kylpyhuoneen ovea lukossa, kun käyn veskissä tai suihkussa.
Sama pätee varmasti lapsiin, hekin joutuvat ikään kuin "varomaan" minua, vaikkei tarvetta todellakaan olisi.
Olen myös miettinyt, miksen vaan ronskisti muuta omaa käytösmalliani ja esiinny ihonvärisissä tuosta vaan.
Taustalla on pelko. Pelkään, että sitten olen joku pervoäitipuoli, puolihullu. Haluan kunniottaa bonuksiani siten, ettei heidän tarvitse todistella läskejäni enemmän kuin tarpeeksi. Taavi on kerran todistanut:
"Kana, sulle on kyllä tainnut jäädä läskiä Piipin syntymästä. Sitä pursuilee sun housuista yli. Äiti sanoi mulle, että se jätti mun läskit sairaalaan silloin, kun mä synnyin..."
Onko kyse kuitenkin heikosta itsetunnostani? Omasta häpeästäni? Haluttomuudestani paljastella itseäni?
Varmasti se on yksi syy. Pääsyy on kuitenkin se tosiasia, että olemme bonusteni kanssa jääneet aika etäisiksi.
Toisaalta, eipä ole Pauliinakaan koskaan saunonut mieheni kanssa, eikä Tiivikään sauno isänsä kanssa. Ajatuskin naurattaa.
Ehkä pitäisi tässäkin asiassa relata. Jättää se tunika kaappiin, jos siltä tuntuu. Eikä pohtia liikoja...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti