(Sulkeissa mainittakoon, että läheskään kaikkia uusperheitä ei tilastoida, sillä lapset voivat olla kirjoilla vain yhdessä taloudessa. Sen vuoksi erotilastoon tulee suhtautua varauksella.)
Kahden ihmisen välinen parisuhde kokee niin kauniita kesäpäiviä kuin myöhäissyksyn rankkasateita, sen tiedämme kaikki. Olennaista on se, miten suhteessa kuivatellaan räntäsateen kastelemat vaatteet ja käännetään myrskyn murtama mieliala. Miksi jotkut parit navigoivat rankkasateissa toisia paremmin?
Tilastojen mukaan pienen paikkakunnan parit eroavat harvemmin. http://m.iltalehti.fi/uutiset/201703182200086755_uu.shtm
Parit, joilla ei ole lapsia, ovat lapsiperheiden vanhempina toimivia pareja onnelisempia. Mitä enemmän lapsia, sitä vaikeampi selvitä parisuhteessa... http://www.stat.fi/artikkelit/2011/art_2011-02-15_007.html?s=0
Internetissä tavanneilla pareilla on valoisampi tulevaisuus verrattuna baarissa tavanneihin. http://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000002662709.html
Mielenkiintoista. Tilastojen lisäksi on muutama muu vaikutin.
Oman kokemukseni mukaan isoin juttu on yhteen- (tai vaihtoehtoisesti erilleen) kasvaminen. Ajan kuluessa parisuhteesta tulee helposti itsestäänselvyys. Romanttisten tunteiden säilyttäminen vaatii töitä. Molemmilta.
Edellisessä liitossani erkaantuminen tapahtui, kun lakkasimme ihailemasta toisiamme. Tai no Herra eX lakkasi ihailemasta minua. En ollutkaan enää se paksutukkainen brunette, jolla oli sievä pylly ja söpöt varpaat. Se, joka päihitti Pictionaryssa, Rappakaljassa ja Trivialissa. Se, jonka joukkueessa kaikki halusivat olla. Se, joka kilpailussa kittasi kaljatuopin kertaheitolla. Muita nopeammin. Se, joka avasi olutpullon hampailla ja hymyili sitten veikeästi. Se, joka hurmasi keittiötaidoillaan ja seikkailunhalullaan. Ja muillakin haluilla.
Siitä tulikin sitten tavallinen talliainen. Se jäi jälkeen koulutuksessa ja uralla. Se ei osannutkaan keskustella ohjelmoinnista ja prosessoreista. Sillä pylly pyöristyi ja vyötärölle ilmestyi uimarengas. Siitä tuli tylsä. Ja vanha. Se nalkutti siitä, että pyykit pitää laittaa oikeaan koriin ja että keittiön pöydällä on muruja. Sen suurin huoli oli, että sataa kun on just pesty ikkunat. Se ei osannut kommentoida politiikkaa tai IT-kuplan hajoamista. Se osasi vaihtaa vaipat paremmin, mutta vaati silti, että pitää jakaa vaihtokerrat. Sitten se mäkätti, että vaippa on laitettu väärinpäin ja meni ovet paukkuen vaihtamaan uusiksi. Mitä tuhlausta.
Sitten se väsytti itsensä, kun aukoi päätänsä liikaa ja sillä meni halut. Se pihtaili viikkokaupalla ja syytti sitten painostamisesta. Se ei enää välittänyt vaan antoi karvapöheikkönsä rehottaa ja lopetti selluliittisaippuan käytön. Se leikkasi miestukan. Rupes menemään aikaisin nukkumaan, kuorsas, röyhtäili, piereskeli ja kaivoi nenäänsäkin kuten mies. Tuntui, ettei se enää rakasta.
Kuvioon tuli Exän työmatkat. Myöhäiset työpäivät. Pikkujoulut. Työpaikan baari-illat. Sinkkukaverit. Kuntosali. Ja kuntosalin Eve.
Sitä ennen saattoi olla Sini ja Satu ja Säde, miksei Suvikin. En tiedä. Mutta Evestä hän jäi kiinni. Tuli ero.
Olisinko voinut tehdä jotain toisin? Olisin. Helppo olla jälkiviisas, mutta olisin järjestänyt meille enemmän kahdenkeskeistä aikaa, etsinyt yhteisiä harrastuksia, jaettuja intohimoja, jotain sellaista, mitä molemmat oltais ymmärretty. Olisin sheivannut sääret vähän useammin ja tuntenut itseni enemmän seksikkääksi. Olisin nalkuttanut vähemmän. Ja olisin kertonut hänelle, mitä minä suhteessamme kaipasin. Auttanut häntä ja hän minua. Kunpa olisimme ylipäätänsä puhuneet tai edes kirjoittaneet toisillemme. Dialogi keskittyi arkisiin asioihin, pitkät keskustelut unelmista, haaveista ja toiveista olivat jääneet nuoruuden historiaan.
Ryhdyin suhteen pelastustaisteluun liian myöhään. Herra eX oli jo ehtinyt rakastua toisaalla. Eipä liioin hänkään tehnyt mitään estääkseen rakastumistaan ja eroamme.
Tästä oppineena pyrin noudattamaan omia ohjeitani nykyisessä liitossani. Kerron miehelleni joka päivä, kuinka välitän ja rakastan. Ihailen häntä. Ja vaikka välillä vihaankin häntä, kerron 5 krt useammin rakastavani kuin vihaavani. Se on helppo suhdeluku.
Uusperhevanhemmilla on yleensä kokemus edellisestä suhteesta ja siksi he aktiivisesti pyrkivät välttämään virheiden toistelua uudessa liitossa. Tämä sotii synkkiä tilastoja vastaan, sillä kokemuksesta oppineena uusparienhan pitäisi erota harvemmin kuin ydinparien.
Vaalimme parisuhdeaikaa, mikä unohtui liitossamme Herra eXän kanssa. On paradoksaalista, että sen järjestäminen olisi yhden lapsen taloudessa ollut aika helppo, kun taas uusperheessä sen järjestäminen on ajoittain lähes mahdotonta. Parisuhdeajan puuttumisesta vai koitua liitolle kompastuskivi. Meille se on prioriteetti.
Uusperheessä on useita liikkujia ja muita monimutkaisia suhteita kuin pelkkä uusparin rakkaussuhde. Konfliktit väsyttävät, huono omatunto soimaa, oma identiteetti perheessä pirstoutuu, välillä tekee mieli luovuttaa. Tätä ei löydy tilastoista, mutta uskallan väittää, etteivät uusparit eroa rakkauden puutteen vuoksi, vaan tiet erkanevat "hankalien lapsipuolten" vuoksi (lue! sen vuoksi, että epäonnistunaan isä/äitipuoleudessa).
Ei yksinkertaisesti saada yhtälöä toimimaan. Uusperhe vanhempi ei voi perheessään hyvin ja lähtee.
Tai sitten on katala exä, puolison ilkeä suku, hylkivät ystävät. Syy ympäristössä. Elämä tuntuu raskaalle. Uusperhettä koetellaan. Uusparin liitto on vielä nuori ja hauras. Se ei välttämättä kestä näitä kolhuja. Todetaan, että erikseen on helpompaa. Ihan ymmärrettävää, että 75% uuspareista eroaa. Onhan tämä aikamoinen soppa.
Myönnän, että olen itsekin maininnut sanan ero useammin kuin kahdesti:
- Olisiko sittenkin helpompi vaan muuttaa erilleen?
- En jaksa enää
- Rakkauteni tukehtuu tässä uusperheahdistuksissa, olen tunneturta
Hantula on fiksu. Hän ei koskaan puhu erosta. Ei vaikka minulta pääsee sammakot suusta. Hän ottaa perhekonfliktit lungimmin, ei stressaa isäpuolisuhteestaan Pauliinaan, ei anna exänsä tai sukunsa vaikuttaa. Hän vaalii minua. Hän on oivaltanut, että parisuhde on tärkein. Vaikka hän tekee sen omalla kömpelöllä tavallaan, hän osoittaa arvostavansa ja ihailevansa minua. Ihmettelen itsekin välillä, mitä ihailtavaa minussa on, mutta hän kutsuu minua keittiötaitojen kuningattareksi, aidoksi, seksikkääksi, maalaisjärkiseksi naiseksi, jolla on sydän paikallaan. Viehättävä hymy. Söpösti hajamielinen ja teknologiasta jälkeen jäänyt. "Oma pikku Briget Jonekseni".
Kelpaan siis tällaisenaan.
Minä en heti oivaltanut, että uusperheessä parisuhteen merkitys korostuu entisestään. Siihen kohdistuu valtavasti paineita, sisältä tai ulkoa. Sen tehtävä on kestää ne ja luoda perheelle vahva perusta. Minä keskityin miellyttämään lapsipuolia, kestämään heidän äitiään, luomaan sisarusten välisiä siltoja verisuhteiden ylitse, kunnoittamaan mieheni sukua ja luomaan kaikille mukavuusaluetta. Unohdin itseni. Ja laiminlöin parisuhdettani. Tiedostamattani sitä.
Päinvastoin, koin olevani itsekäs, jos varastin omaa aikaa tai vein lasten isän heiltä vaatimalla kahdenkeskeisiä viikonloppuja. Kuitenkin, näin jäkikäteen ajateltuna; muutaman parisuhdeviikonloppu lienee lapsille helpompi pettymys kuin uusi avioero.
Yhteen väliin puhuimme jatkuvasti erosta. Oli huimaa, että meillä oli tuolloin jo yhteinen vauva, mutta uhkailuni senkun hurjistuivat. En ollut koskaan ydinliitossani uhannut lähtemisellä, mutta nyt se oli mielessäni päivittäin. En ollut lakannut rakastamasta Hantulaa, mutten osannut rakastaa hänen lapsiaan. En vaan pystynyt uusperheilyyn. Ja olin liian väsynyt yrittämään.
Onneksi on olemassa terapeutti, ymmärtäväinen mies, ystäväni Olkapää ja tyttäreni Pauliina. He saivat minut muuttamaan kantani ja käytösmallini.
"Rakastatko miestäsi? No sittenhän kaikki on hyvin. Parisuhde on tärkein." / Terapeutti
"Rakastan sinua ja haluan tehdä sinut maailman onnellisimmaksi naiseksi. Sinä olet minulle tärkein." / Hantula
"Sun pitää vaatia sun oma tila. Ei kaikkien tarvi susta tykätä, eikä sun niistä. Tärkeintä, että Hantula tykkää susta." / Olkapää
"Sä teit kyllä oikein, kun muutit Hantulan kanssa yhteen. Susta huomaa, et sä oot onnellisempi nyt kuin faijan kaa." / Pauliina
Sitten palaset loksahtelivat kohdalleen. Miksi etsin syitä eroon ympäristöstä kun olennaiset asiat ovat kohdallaan?
Eikai minua ja Herra eXääkään olisi erottanut Pauliina, anoppi tai ystävät? Meidät erotti romanttisen rakkauden puute.
Rakastan Hantulaa. Sillä romanttisella tavalla. Oli väärin uhkailla häntä erolla. On oikein vaalia ja arvostaa häntä. Lapset varttuvat ja lentävät pesästä. Käymme heidän kanssaan läpi eri vaiheita ja tuulia. Hantulan kanssa meillä on kuitenkin aina toisemme. Rakkauteemme ei liity lapset kuin välillisesti. Ne ovat joko rakkautemme tulos tai niiden lisä. Kaikkien lasten kanssa on jotenkin tultava toimeen, mutta romanttisen rakkautemme väliin he eivät kuulu.
Uusperhe on uusi mahdollisuus. Lainaan loppuun pätkän lääkäri Riihosen kirjoituksesta:
"Uusperhettä sanottiin aiemmin uusioperheeksi, jossa sana ”uusio” viittaa, kummallista kyllä, kierrätykseen. Uusperheessä ei kuitenkaan todellisuudessa ole mitään kierrätettyä tai vanhaa. Pikemminkin uusperhe on yritys löytää omalle purrelle väylä monenlaisten, vieraidenkin tunteiden ristiaallokossa. Se on siksi sekä valtava haaste että mahdollisuus, jota kautta niin vanhemmat kuin lapsetkin voivat saada täysin eri vinkkelin läheisiin ihmissuhteisiin kuin aiemmin. Uusperheelle on annettava paljon, mutta se voi usein antaa jäsenilleen vielä enemmän."
Totta. Joka sana totta.
Tämä sun blogi antaa mulle niin paljon. Olen itse uusiperheen äiti, saamme pian yhteisen pikkuisen. Aina kun tuntuu, että en todellakaan enää suostu pyörittää tätä showta, luen sun kirjoituksia. Kiitos ❤
VastaaPoista