Lapsipuolet hoi, minäkin olen täällä

"Iskää. Faijaa. Isii. Tuu tänne. Iskä mul on asiaa. 

Hei, soitin sulle, kun en saa iskää kiinni. Missä se on?"

Hei rakkaat puolisoni lapset, huomaatteko, että minäkin olen tässä, ihan vieressänne? Minultakin voi pyytää apua, neuvoa ja olkapäätä. Minä kun auttaisin enemmänkin kuin mielelläni.

Olen yrittänyt kertoa teille, että oveni ja sylini ovat avoimet, jaksan kuunnella paljon pidempiäkin pätkiä kuin esimerkiksi isänne. Minä välitän ja olen aidosti kiinnostunut elämästänne. Tahtoisin kuulla ystävistänne, koulupäivästänne, unelmista, haaveista ja myös teitä pohdituttavista pulmista. En välttämättä osaisi aina neuvoa, mutta lupaisin osallostua pohdintaan ja esittää kysymyksiä.

Ymmärrän, että luonnollisesti haette ensisijaisesti lohtua ja tukea omalta isältänne, mutta tahtoisin teidän tietävän, että minäkin välitän.

Aina en kuitenkaan ymmärrä, miksi huudatte isäänne (joka on talon toisessa päässä), kun etsitte saksia. Minä olisin ihan vieressä. Väitän tietäväni paremmin, mistä sakset löytyvät.

Tai kun käytte kysymässä isältänne, mitä on ruoaksi ja kerrotte, että olis jo nälkä. Ettekö ole huomanneet, että minä se meillä ruoat laitan?

Pyydätte isältä rahaa. Meillä on yhteinen kassa, minultakin voi pyytää. Isommista summista päätetään kuitenkin aina yhdessä. 

Teen tunnustuksen. Joskus Hantula kertoo minulle teiltä kuulemiaan asioita, joista en saisi tietää. Hän on luvannut olla kertomatta. Miksi hän kuitenkin kertoo minulle? Koska uskoo asian koskettavan myös minua tai kokee minun pystyvän auttaa. Epäluottamuslause tuntuu ikävältä, minullekin saa ja voi uskoutua. Kaikki asiat eivät tietenkään minulle kuulu, mutta olen osa perhettä, pidän perheeni puolta.

Monesti kuitenkaan edes ne ei-luottamukselliset kysymyksenne eivät isänne vaiteliaisuuden ansiosta saavuta minua. En ole kartalla, enkä siten ymmärrä teitä tai sattuneita tilanteita. 

Keräilen tiedon murusia sieltä täältä ja olen ihmeissäni. Tuntuu, että olen aina kaikesta askeleen perässä, välillä on kuin en edes tuntisi teitä.

Sain tietää Tiivin poikaystävästä puoli vuotta muuta sukua myöhemmin, mieheni siskolta. Senkin ihan vahingossa. En voi sille mitään, että se tekee minulle ulkopuolisen olon.

Toivoisin teidän tietävän, että puoleeni saa kääntyä. Välillä vastaan myöntävästi, autan kun pystyn. Luottamukseen kuuluu myös kyky ottaa vastaan ei-vastaus. Välillä olen kiinni töissä, en voi vastata. Soitan takaisin. Välillä on menoa tai meillä sairastellaan, käteni ovat sidotut. Se ei tarkoita, etteikö voisi kysyä uudelleen. Välillä käteni ovat vapaat. 

Minäkin olen täällä. Myös teitä varten.