Tällä kertaa paskiainen on oma mutsi

Kun oven takana seisoo tyttö, jonka posket on ripsivärin suttaamat ja kädessä nyytti vaatteita...
Hän hyppää kaulaasi: "Mutsi on paskapää, saanks mä jäädä"

MITÄ TEKEE ÄITIPUOLI?

Oma äiti, joka yleensä on vähän parempi, vahvempi ja sopivampi, kaiken lohdun lähde, esikuva ja rakastaa eniten, on mennyt ja sanonut jotain sopimatonta, kuten:
”Tuo mekko ei ole sovelias kevätjuhlamekoksi.”

Ruttuinen mekko on nyt itkusilmän pienessä, sirossa kätösessä.
Katse anelee hyväksyntääni.

Ollako Tuijan kanssa samaa mieltä? Vai puolustaako puolialastonta seiskaluokkalaista? 

”Laitas mekko päälle, niin katsotaan”, sanon pelataakseni aikaa.

Kohta hän seisoo edessäni koko komeudessaan.

Mekko on musta, roiskeläpällä varusettu, tissikaarellinen ja tiukka. Selkää peittää pari hassua narua.
Mekko istuu Tiivin päällä, siitä ei ole kyse. Hoikka mutta muodokas kun tyttö on. 
Samalla mekko antaa Tiiville viisi vuotta lisäikää.
Se saisi luokanvalvojan tiputtamaan todistusläjänsä lattialle. Tiivi on tavallisesti siisti ja siveellinen.

”Tuo on mielestäni kesämekko. Vilustuisit”, yritän.

”Mut eihän se haittaa, kun koulut sit loppuu ja mun kesäduuni on vast heinäkuussa.”

(Anteeksi mikä kesäduuni??, mietin ensin. Kiva kun minullekin olisi kerrottu.
Yritän kuitenkin pysyä asiassa.)

”Tiivi, idea. Mekko on hieno, vautsi minkä valinnan olet tehnyt.
Kehitetään sitä vähän.
Olen samaa mieltä äitisi kanssa (kerrankin – jätin tämän sanomatta):
mekko ei sovi tuollaisenaan kevätjuhlaan.
Se sopisi enemmänkin biitsibileisiin.
Jospa ostettais selän peittävä bolero ja kivat legginsit ja (12 senttisten) korkkaireiden sijaan etsittäis söpöt ballerinat.”

Tiivi tuijottaa lävitseni. Painostavassa hiljaisuudessa odotan tuomiotani.
Paukkuuko kohta ovet?

”Mun mielestä bolero ei sovi. Paremmin sopis joku villatakki tai sellanen niinku takkitakki.”

Pysyn coolina ja peitän helpotuksen huoksaukseni. ”Joo, olet oikeassa, Tiivi. Hankitaan takkitakki.”

Seuraavat kolme tuntia leijun ilmassa. Olen suuri sankaritar, joka on selättänyt kiperän vaaratilanteen.
(Samalla pohdin, miksei Pauliina ole herättänyt minussa saman tason kauhun ja helpotuksen tunteita.)

Tiivi on innoissaan. Illalla suuntaamme kauppoihin etsimään ballerinoja, legginsejä ja takkitakkia. Saavumme kotiin kera kolmen kassin ja tyytyväisen tytön.
 

Ilon ja innon keskellä Hantulan puhelin soi.
Tuija!

”Millä oikeudella Kana on luvannut Tiiville, että saa laittaa kevätjuhlaan sen pornokaupasta ostetun mekon!!?? ”

Here we go again!

(Kerron sitten kevätjuhlien jälkeen, miten kävi.)

Ai niin, ei tämä sivu vielä tähän päättynyt. Samalla kun kanasta tehtiin syntipukki, Tiivi ja Tuija puolestaan tekivät sovinnon. Ei kestänyt kauan, kun näin tutun auton kaartavan pihaamme.

"Mä meen nyt takas äidille. Moikka!"